ite puin.

kuivakka listailutiedotus.

2011-01-22T18:33:00.003+02:00

ihan vaan tiedoksi ja dramaattisen blogi-siirtyy-postaukseni aiheuttamien tunnekuohujen (kuvittelen näitä olevan useita, osa itkunsekaisia ja järkyttyneitä) vesittääkseni, uusi blogi (palsta, gaddämmit) on päivitetty blogilistalle, eli vanha linkki seuraa nyt uusia juttuja. bloglovinista se puolestaan pitää klikata uudestaan (ota vaikka käsitreenin kannalta, beefcake) ja löytyy täältä.

se suuri hei-kattokaa-mun-blogi-muuttaa -postaus

2011-01-19T14:50:00.004+02:00

siellä se nyt on: vanha nimi, uusi ihan-ite-tein-banneri ja oikein kaksi postausta (sis. naisosia ja kiroilua, top that):

http://lily.fi/palsta/ite-puin

vaikka lily.fi:n virallinen julkistuspäivä on 14.helmikuuta, sivusto kaikkine jännyyksineen on nyt meille keskimääräistä uteliaamille avoinna. hengentuotoksestaan kipeästi palautetta kaipaavat lily-ihmiset (en minä, tiedän jo, että juttuni ovat melkolailla tasaisen arsesta) pyysivät muuten sanomaan, että kaikenmoinen fiidbäkki ja kehitys- ja parannusideat ovat kovasti tervetulleita.

jatkossa siis minä, huonot (satunnaisesti voi löytyä muutama keskinkertainenkin) juttuni ja mössöpikseliset lame-ass-itselaukaisukuvani (ja toivottavasti tietty myös te) löydymme lilystä. tämä blogiosoite pistetään telakalle, naftaliiniin tai johonkin muuhun varsin kuluneeseen suoja-aineeseen.

tervetuloa ihmettelemään (esim. sitä, että osaan käyttää isoja alkukirjaimia), kommentoimaan (ainakin mun juttuja) ja vaikka perustamaan oma palsta (kunhan ette sitten yritä olla hauskempia kuin minä).

kitikitikiti.

2011-01-12T12:34:00.003+02:00

puuh, tulipas alkuvuoden luova blogitauko. tai no... blogitauko ainakin, tuskin loin muuta kuin pölyä ja henkilökohtaista epäjärjestystä. onneksi päästä ottaa ihan entiseen malliin. listaan siis vuodenvaihteen kuluneet kevytvitutukset, kaikki näppärän kompaktissa paketissa. kas näin.

töissä iskevä aaargh-palaan-lomalta-ja-forwardoin-kaiken-mutta-lisäänpä-ensin-huutomerkkejä-mailitulva. punainen teksti pelkillä isoilla kirjaimilla kertoo, että sekä tajuat, osallistut että välität. kaikki samalla kertaa.

saliruuhka. teidän uusi elämä on kuitenkin viimeistään helmikuussa ihan sama kuin se teidän vanha elämä. joten why bother, ota snickers.

sääilmiöt. onhan se tietenkin kiva, että viikossa lämpötilan vaihteluväli on jotain 25 astetta. ei kun wait... perseestähän se on.

karkkivero. mun mielestä olisi ennemmin pitänyt pistää tyhmyysvero. asennevammoista taas sitten vähennyskelpoisia.

uuden vuosiluvun muistamisen vaikeus. huonomuistisuus ei sitten muuten ole sitä veronalaista tyhmyyttä. ja sitäpaitsi toisinaan on ihan hyvä elää menneisyydessä.

elämän yleinen epäreiluus. esim. se, etten vietä päiviäni office-dokumenttien tuijottamisen sijaan jotenkin näin:

nih.

hoovee… eikun uuvee… eikun hoovee.

2011-01-02T17:11:00.006+02:00

uuden vuoden aatto, se aika juhlia mennyttä vuotta ja sen tuomaa menestystä ja kaikenlaista onnea hiljaisen tyylikkäästi. vähäeleisesti. rauhassa. toisin sanoen, shottinyyttärit huudettu.

ajattelin, että syy, miksi tämän blogin ulkonaliikkumiskuvat (tai sisällähönöilysellaiset) eivät ikinä ole hipstertyylin viileitä, johtuu siitä, että niissä on ihan liikaa värejä. tietenkin. käsittelinkin siis ammattilaistyylin kuvanmuokkaustaidoillani kuvista mustavalkoisia ja/tai varsin vähävärisiä. valmistautukaa siis täydelliseen, ultimaattiseen viileyteen kreisbailauskuvien muodossa.

ah, hihitys. tuo loppumaton luonnonvara. veikkaan, että tässä nauretaan jollekin tosi sivistyneelle. eikä esim. sille, kun jonkun kissa kaatoi kaikki bisset kahden metrin säteellä lattialle pelästyessään ovisummeria.

tuleeko teidänkin bileissä aina se hetki, kun black metal bändi emperor saapuu kylään?

teemaeläimet fisu ja sitruunafisu. sitruunafisu on kuulemma uusi laku.

evil crispeater. ja tyylitietoinen sisustuselementti, "bonus kertyy" -muovipussiroskis.

tyttöhali. spot koira of doom. ja riepan ehkä maailman isoimmat ja äänekkäimmät korvikset.

valokuvauspupu. tai -saatana. tai pupusaatana. käsimerkki jättää sopivasti tulkinnanvaraa.

seuraavana aamuna (eli kolmelta iltapäivällä) sivistynyt ja terveys- ja fitnesshenkinen tuoreruokabrunssi.

semmosta. hoouuvee.

vanha vuosi, uusi vuosi ja tyttölööv

2010-12-30T12:42:00.005+02:00

vuoden lopulla (tai uuden alussa) voi taas kerran oikein luvan kanssa ottaa sen kaikista itsestäänselvimmän reitin ja tehdä turhankin mahtipontisen retrospektiivin menneeseen. vuosi on sisältänyt varsin vaihtelevantasoista suoritusta sekä siviili- että blogiminän osalta. ja enemmän mustikkashotteja kuin mitenkään jaksaa (tai lieköhän edes mahdollista) laskea.

blogin kannalta teh juttu on toki suuri kaupallistumis-ja sielunmyyntioperaatio vuoden alkupuolella. koska varsinaisen toimituskunnan suunnalta minulla on edelleen license to arseilla, mahdolliset muutokset (jos sellaisia ylipäätään tulee) ovat ihan minusta johtuvia.

isoin blogin kautta tänä vuonna saatu luontaisetu on ollut kuitenkin tutustua ihan uusiin ja kiiltäviin ihmisiin. ihmisiin, jotka vihaavat muita ihmisiä paitsi minun laillani, myös aivan uusilla ja kiehtovilla eri tavoilla. ajattelinkin näin täysin spontaanisti ja ihan pyytämättä tähän vuoden loppuun vähän ihkuttaa itselleni tärkeitä blogi-ihmisiä.

sanu - oih, mitä sää nyt, tää tuli niin yllättäen

sanu on isoa angstia ja hirmuista iloa samassa pienessä paketissa, surutta sekaisin ja kokovartalovarsinaissuomalaisuuden päälle juurtuneena. siinä se menee ja sinkoilee, sadasta nollaan, kun mää vasta nyöritän maihareita eteisessä. no, säästyypä multa matka ja kerkeän vaikka ottaa vähäsen juomaa tässä. kun ihminen vielä tykkää laittaa drinkkitikkuja nenäänsä, osaa näyttää halutessaan sammakolta (sillä söpöimmällä mahdollisella tavalla), kiskoo shotteja kuin merimies ja jakaa rakkauteni ihan hävyttömän horoihin mekkoihin, on lopputuloksesta vaan pakko tykätä ihan hurjasti. vaikka se kuunteleekin islantilaista indiehomopoppia.

rieppa - kas, iphone

koen syvää sielunsisaruutta sekä periluonnontieteilijämäisestä insinöörimaailmankatsomuksesta (trust no one, ainakaan koko aikaa), että taipumuksesta horokenkiin. eeva on epäilemättä lempiautistini ja suosikkihippini, eikä vähiten siitä syystä, että naista kyyditään hevikeikoille ja perhehelvettimarketteihin punaisella citymaasturilla. tai sitten siitä, että loputon kuittailu aiheesta aiheuttaa vain lisää eläinaktivisti- ja marttakerhovinkkejä. ja tietenkin siksi, että eevan "otettaiskos parit snapsit" lupaa aina vain parasta illalle. mää en kestä.

seinäjoen superhorot, hanska ja mari.

nämä naiset ovat ehkä ainoa järjellinen syy käydä ska-keikalla. koskaan. vauhtiduo, voimakaksikko ja gruesome twosome vailla vertaa. lätty lätisöö, maalaisserkut tuloo. lisäksi eniten hihitystä/tilavuusmittayksikkö, joka lienee minkään fysiikan lakien mukaan mahdollista. yleensä hillitöntä naurua, toisinaan melkoista draamaa ja aina ihan liikaa informaatiota. maailma järkkyi jokaisen tampereen visiitin jälkeen.

suklaansyönti is hard.

2010-12-25T18:26:00.004+02:00

ja toki myös paistinsyönti sekä yleinen pain-in-the-asseily, kissojen osalta. kuten kuvasta näkyy.

äänestän muuten sanan "valkosuklaatoffeepallo" suomenkielen kauneimmaksi. eli toisin sanoen: jouluja ja muuta vapaavalintaista lässynläätä ihan kaikille.

23. arseiluluukku

2010-12-23T17:20:00.002+02:00

toiseksi viimeisestä arseiluluukusta paljastuu joulupukkiangsti vuosikertana. spawn of satan, tänäkin vuonna.

jaetuilla perintösijoilla ja lehdistön ihannewhinenä (kiitos, kiitos, tämä tuli niin yllättäen. toki jatkan merkonomiopintoni loppuun ja minä ja talonmiespoikaystäväni pasi pysymme yhdessä ikuisesti.) laiskuus tehdä uusia postauksia ja itseriittoisuus.

22. arseiluluukku

2010-12-22T13:06:00.001+02:00

"napapiirin pohjoispuolella aurinko ei nouse lainkaan horisontin yläpuolelle"

en tiedä teistä, mutta minusta tuo menee jo reilusti vittuilun puolelle. tai laiskuuden. up yours, aurinko. yrittäisit edes.

ps. voin tarvittaessa elämänohjeistaa myös muita kaasupalloja.

21. arseiluluukku

2010-12-21T11:51:00.002+02:00

joululaulut. niitä on kahta aivan hemmetin ärsyttävää, yleensä lapsi- tai gregoriaanimunkkikuorolla höystettyä, lajia. jos nyt ei niitä ilmiselviä jeesus-juttuja oteta huomioon, siis. ja miksi otettaisiinkaan. nehän nyt eivät jouluun liity mitenkään.

1)kuolleet lapset, köyhä elämä ja kärsivät eläimet
tiedetään, tiedetään, on ihan vitusti lunta, pimeä ja jääkylmä. tee toki siitä joululaulu, olisihan se kamalaa, jos nämä seikat pääsisivät edes pieneksi hetkeksi unohtumaan. tai hei, tee useita. ja come on. jos sillä gayass varpusella nyt oikeasti on niin kylmä ja paha olla, niin lähtisi sitten talvehtimaan etelään eikä keräisi säälipisteitä laulumuodossa. varpuset, ne on just tommosia. be a doer, for fuck's sake.

2)hyvä trippi gone paranoidilla tavalla bad
tanhuavat punaposkiset possut? metsän eläinten pihaorgiat? tonttujen orjuuttamat mutanttiporot? väijyvät stalker-tontut ja salaperäisen uhkaavasti ovella koputtelevat pukit? niistä ne lapset ja lapsenmieliset tykkää. että are we scared yet? keksi vielä joku oma kieli, joka sisältää oudon mystisiä (mutta samalla aivan järkyttävän laimeita) sanoja kuten "hilirimpsis" tai "tipetip". kokoa tämä kaikki ja vähän enemmänkin ylipirteän ja murhanhimoaherättävän hissimusiikkipimputuksen ympärille. nauti kansakunnalle aiheuttamistasi elinikäisistä traumoista.

kylläpä laulattaa.

20. arseiluluukku

2010-12-20T12:57:00.002+02:00

sanoja, joissa on arse:

parseri
karsea
arsenaali
arseeni
maanantai (ns. hiljainen arse, joka ei kuulu lausuttaessa)

17. arseiluluukku

2010-12-17T14:32:00.004+02:00

jatkuvasti ja suurella tunteella valitetaan liian laihoista malleista, ja median hoikkuutta ihannoivasta vaikutuksesta nuorten herkkiin pieniin mieliin. mutta miksei koskaan valiteta tästä, jatkuvasti mainoskuvia suorastaan piinaavasta ilmiöstä, joka selkeästi antaa herkälle nuorisollemme esimerkin siitä, että mahdollisimman retardilta näyttäminen on toivottavaa ja jopa viileätä.

kuinka voit kertoa pelkällä ilmeelläsi olevasi todella, todella vajaa. vajaa tai ummetuksesta kärsivä.

kohta ollaan kuulkaa siinä pisteessä, että kaikki haluavat näyttää vammaisilta ja vähääkään ei-poikkeavalta näyttävää kiusataan mitä julmimmin. herätkää!

16. arseiluluukku

2010-12-16T10:41:00.001+02:00

blogiini löytäneiden googlettajien suosimia hakusanoja. nämä eivät oikeastaan edes kaipaa kommentointia. kaikkea luonnotonta ja väärää tekin haette.:

karvakalsarit
kääpiöporno
ironiaviikset
lievä kallomurtuma

näitä seuraavia oli onneksi vain yksi, mutta paskaa lapsuutta siis tiedossa jollekin:
star trek asu lapselle

ja sinä (kieltäydyn uskomasta, että teitä olisi useita), joka sinnikkään toiveikkaana käyt täällä viikosta ja kuukaudesta toiseen katsomassa, joko nyt löytyisi se "anu hälvä alasti", niin ei. ei. ei. ei.

ei.

dingdong seuraa tiedotusluontoinen ilmoituspostaus.

2010-12-15T13:04:00.005+02:00

*kröhöm* luvassa uusia kuvioita (enimmäkseen kolmioita ja dodekaedrejä, teille geometriafriikeille tiedoksi). ensi vuonna tämä blogi myy sielunsa (tai no, sieluni kyllä myin, kun ostin ne taas-yhdet-uudet kengät-joilla-ei-voi-kävellä, että ehkä alan sittenkin vain pitämään blogia siellä) ja siirtyy whineämään vehreämmille kitisemismaille. eli tarkemmin ottaen tänne.

uusi kuvio.

sinne tulee myös muita aika ässiä blogeja ja juttusysteemejä, joita saa kanssa lukea:

auroran henkarit
1000 sparks
fanni ja kaneli
lilou's crush
jepsukka
tiptoes
inahdus
weekday carnival
halo

mutta ette sitten ala niistä tykkäämään, ainakaan yhtä paljon kuin tästä mun blogista.

koska ihkutus ja spontaani ilo on luonteelleni todella epätyypillistä ja vierasta (paitsi tietenkin siinä vahingonilon jalossa muodossa), ajattelin reilussa toveruushengessä, että voisitte tässä kuitenkin-niin-pakollisessa ihkutuskohdassa lukea noiden muiden mukaantulevien bloggaajien ihkutuspostaukset aiheesta ja vain muuttaa mun blogin nimen siihen tilalle (niinkun päässänne, siis). ja lisätä loppuun vaikka "perkele". tietty muukin kirosana käy. noin. kylläpä se tiiti on vaan kova ihkuttamaan. lämmin ja positiivinen kertakaikkiaan. perkele.

ps. gaddämmit näitä sekunda-arseilukalentereja, koko ajan puuttuu luukkuja välistä. kehenkään ei voi luottaa ja mikään ei ole niinkuin ennen. kohta lähtee valitus valmistajalle ja vihainen kirje yleisönosastolle.

13. arseiluluukku

2010-12-13T17:40:00.002+02:00

uusi puhelin olisi suunnattoman ihkutuksen aihe blogissa kuin blogissa, eikö? wrong. kerronpa teille, miksi tästäkin pilvestä löytyy se rapeakuorinen kakkareunus.

iphone: tsek
mikro-simkortti, joka sopii iphoneen: tsek
liittymä, joka toimii yo. kortilta: ts... no perkele

vietä seuraavat arviolta 4 vuosituhatta (saattoi olla enemmänkin, mutta enpä ala tässä raukkamaisesti liioittelemaan tai lapsellisesti marisemaan turhasta) kuunnellen billy ray cyrusta ja martikaa (onneksi kuitenkin erikseen) dna:n asiakaspalvelujonossa (ilahduttava on toki myös se "asiakaspalvelussa on nyt niin paljon jonoa, että jono on vaan aivan vitun täynnä" -viesti. kuulin lopuksi naurua, olen varma.), josta siinä noin auringon sammumisen aikaan ystävällinen setä ilmoittaa, että tokihan tämä pitää tehdä kirjallisena. mutkumäätahonsennyyyyyyyt.

(tässä välissä kiitokset toki riepalle, jonka varhaiselta pronssikaudelta olevalta varapuhelimelta nyt lähettelen vihaisia tekstiviestejä riimukirjoituksella. ja sanulle, kun se teeskenteli kuuntelevansa mun kitinää.)

always look on the crappy side of life ja pettymys se on pienikin pettymys. ja pois se minusta, että käyttäisin blogiani henkilökohtaisten kaunojeni kuuluttamiseen enkä ilahduttaisi yleismaailmallisella jouluwhinellä.

12. arseiluluukku

2010-12-12T15:55:00.008+02:00

no niin lapset ja nuoret, tämän takia (ei se päätön kulutus ja turhuuteen tuhlaamisen ympäristorikos siis mitään) ei kannata selailla satunnaisia nettikauppoja varomattomasti. varo vaaraa:

voi jeesushookristus. en osaa päättää onko tämä ennemmin siniharmaa villakokopukuinen rapumieskostaja vai batmanin pingviini. tai joku unohdetun ja katkeroituneen isoäidin kutoma kostoajanoava villalankamutantti. tullee väkivaltaisen verisesti uniin joka tapauksessa. eikä edes sillä hyvällä tavalla.

11. arseiluluukku

2010-12-11T19:30:00.002+02:00

koska päällekaatuvat jouluostokset ajavat pienen mustasydämisen ihmisen ulos ahdistumaan muiden kanssaeläjien joukkoon, tämän päivän whineluukusta paljastuu luonnollisen ennalta-arvattavasti ruuhkassa kulkemisen taidottomuus. mitenmitenmiten se voi olla vaikeaa kävellä suoraan. ilman "katso, heikki, ruskea koira!" -äkkipysäyksiä ja heilumatta puolelta toiselle kuin poiju trooppisessa hirmumyrskyssä tai muuta epämääräistä poukkoilua, sinkoilua tai keekoilua. edetkää, saatana. lisäksi kannattaa toki varustautua sinne pahimpaan ostosruuhkaan moniperävaunurekan kokoisin lastenvaunuilla, tuuballa ja rinkallisella tiiliskiviä. ja sitten puskea eläimellisellä raivolla eteenpäin, koska ne parhaat valkoiset perusteepaidat ovat aivan siellä perällä.

ja itsehän en vaapun kuin lonkkavikainen elefantti, mutta minähän en joudukaan kulkemaan itseni takana. terveisiä vaan sinne perään.

10. arseiluluukku

2010-12-10T16:24:00.002+02:00

tällä kertaa perjantaihenkeen best of harlekiini-romaanien nimet. ilmeisesti kyseessä on kaksi yhden hinnalla -tyylinen ratkaisu. sanon "ilmeisesti", koska itsehän en tietenkään tällaista sivistymätöntä ja (kuulemma) alatyylistä roskaa lue. tietenkään. katsoin sivujakin vain, koska näitä mainostettiin blogilistan sivupalkissa. ettäs tiedätte. joskus kokonaisuus todellakin on suurempi kuin osiensa summa.

kypsiä rypäleitä/moderni tuhkimo - vanhemman, jopa kypsän, herrasmiehen ja siistijäkyborgin kuuma intiimisuhde. olkaa hyvät mielikuvista.

eturistiriitoja/syyllinen - no käsittääkseni tupakanpoltto, liika alkoholinkäyttö ja epäsäännöllinen elämänrytmi ovat syyllisiä "eturistiriitoihin".

kuninkaan kesyttäjä/hänen oikea kätensä - eroottissävytteinen tarina, joka on nimetty "hänen oikea kätensä"? ja vielä kesyttäjä. ei. vaan. pysty.

kaikki uran vuoksi/taloudenhoitajasta vaimoksi - ja kuka sanoi, etteivät naiset voi edetä huipulle työelämässä.

9. arseiluluukku

2010-12-09T16:17:00.001+02:00

tavat herätä keskellä aamuyötä, top 3:

uniukemi - eli tutummin kierähtäminen sängystä lattialle. viimeisellä sijalla vain, koska nukun edelleen lattiapatjalla ja pudotus sattuu nössöllekin enemmän egoon.

karvapallovyöry - 7,3 kiloa karvaista vittumaisuutta pomppaa onnellisesti uinuvan henkilön mahan päälle jostain korkeuksista. se, joka on tutkinut, että lemmikit vaikuttavat positiivisesti mielenterveyteen, ei taatusti omistanut kissaa.

oma huuto - niin ihanan psykopaattista.

kaamosväsymys my ass.

8. arseiluluukku

2010-12-08T19:33:00.003+02:00

päivän viinisuositus (ja hei, miksei aamun ja illankin) on saatu työmatkalla ohiajavalta rekalta. ja mikäs sen vakuuttavampaa.

moondarra. kuissää? ehehe.

kerrankin ei ole kyseessä valheellinen mainonta tai harhaanjohtava nimeäminen. ja jouluinen lopputuloskin on jo etukäteen selvillä.

7. arseiluluukku

2010-12-07T18:31:00.003+02:00

aasinsiltaillen iloisen kepeästi sekä linnanjuhlien pukumollausteemalla että tiistailla-joka-on-maanantai, tämän päivän arseiluluukusta paljastuu pikkuilkeä mekkoinho. tosin tyypillisen elloksen sijaan nautinnon tarjoaa peter hahn, saksan lahja naisten vaatetukselle (tiedoksi siis heille, jotka eivät siellä shoppaile päivittäin. kuten toki itse teen.)

tämä päällä ei jääne epäselväksi, kellä ne pikkujoulujen mehevimmät maitotonkat oikein onkaan. tai se jämäkin alppitorvi.

6. arseiluluukku

2010-12-06T12:54:00.001+02:00

typerät kakkoslaadun joulukalenterit, joista puuttuu luukkuja välistä. niitä vihaan joulussa melkein eniten.

4.arseiluluukku

2010-12-04T13:59:00.003+02:00

asia, jonka nimensä perusteella pitäisi kaiken järjen mukaan ehdottomasti olla jotain todella kaksimielistä, mutta ei ole:

remington pearl wand.

3. arseiluluukku: vaikka-itse-sanonkin -miesasusteet.

2010-12-03T17:04:00.006+02:00

jouluna saa pitää lahjavaatteita, joissa alleviivataan, miten ässä on jonkun toisen mielestä (ja ehkä vähän omastakin) ilman välitöntä pataanvetämisen uhkaa. esim. semmoisia kuin nimeltämainitsemattoman (seppälä) halpavaateliikkeen rekissä, jossa roikkui mitä ilmeisimmin sen ihkaoman miespuoliskon lahjomiseen tarkoitettuja aamutakkeja. selkäteksteinä "isi on paras", "maailman komein mies" ja luonnollisesti (wait for it) "olen apina". joskus suhteen tilan voi huomata niistä kaikkein hienovaraisimmista vihjeistä.

toisinaan taas ässämäisyyteen ei tarvita kirjailtuja sanoja, vaan se iskee suoraan alitajuntaan. kuten esim. nämä suohirviösukat. ilmeestään päätellen hirviö on joko vähän vajukki tai aika humalassa. tai molemmat, ja mikäs sen jouluisampaa.

niin, ja odottakaapas, kun koira of doom kohtaa monsterisukat! siitä on pakko ehkä tehdä kokonainen itseäänitehostettu videopostaus.

2. arseiluluukku: joulukoira of doom

2010-12-02T16:47:00.004+02:00

jouluna saa koristella kotia kaikella asiaan sopivalla pehmoiluhömpällä ja iloisenkiiltävällä tilpehöörillä. kuten tällä noin joulunyrkinkokoisella mustalla, samettipäälysteisellä ja erityisesti tyhjäsilmäisellä koira of doomilla. tai siis (luultavasti varsin väkivalloin) koira of doomilta irrotetulla päällä.

syön sydämesi katsellessasi sen viimeisiä lyöntejä verisissä kuolonkorinoissasi. niin, ja iloista joulua.

saatavilla stockan sisustus- ja koristusosastolla (varsin kohtuullisen alle viiden euron kappalehintaan) olivat myös lähes yhtä jouluisat tiikerikankaalla verhoiltu rokokoohenkinen nojatuoli, flyygeli ja glitterkorkokenkä.

joulunajan arseilukalenteri

2010-12-01T20:51:00.004+02:00

ah, joulukuu, tuo maaginen hetki vuodesta, jolloin valmistaudutaan hartaudella antamisen ja ilon juhlaan. viime vuonna päästiin asianmukaisiin fiiliksiin katarttisilla lapsuuden traumakerronnoilla. tänä vuonna (koska tahdon taas hypätä perässähiihtäjäjunaan ratsastamaan muiden hyvillä ideoilla), toteutetaan blogin perimmäiseen luonteeseen sopiva, päivittäistä pahaa mieltä jakava arseilu- ja whinekalenteri. ja niille keskimääräistä terävimmille lukijoilleni selvennettäköön, että tavallisiin postauksiin ero on whinestä tihkuva joulunhenki. ja se, että whinejä tulee joka päivä jouluaattoon asti. paitsi siis siinä tapauksessa, että minua ei yhtään huvita.

ensimmäinen luukku (arse?) paljastaa siis ensimmäisen kitinän aiheen. ja mikäs sen sopivampi ärsytyksen aihe joulukuun ensimmäiselle päivälle, kuin se, että henkilö unohtaa avata karkkikalenterinsa ihkaensimmäisen luukun. siten luonnollisesti viettäen koko päivän ahdistuen epätietoisuudesta, että tuliko ensimmäisestä luukusta huono karkki. ja jos tuli, niin kuinka huono.

pahan odotus palkittiin timantinkovilla (ei valitettavasti vertauskuvallisesti) hampaansilpojanallekarkeilla.

maanantain pikkuviha.

2010-11-29T19:14:00.004+02:00

viikon ensimmäiset työpäivät (jonnekin sinne... hmm... torstaille asti) tuovat usein esiin pahimmat puoleni (ja ei, en tarkoita nyt kaksoisleukaani, vaan puhun _henkisistä_ ominaisuuksistani. nih.). lisäksi tänään on korkea aika jotenkin kuitata viikonlopun positiivishenkisyyden aiheuttama liiallinen hyvä karma. seuraa siis halpoja ja teennäisen epäkorrekteja nauruja täysin syyttömien osapuolten kustannuksella. eli kuka arvaa, minkä halvan postimyyntifirman vaatteita tänä maanantaina haukutaan turhanpäiväisen ilkeästi halpojen naurujen toivossa? kuka arvaa? ja voisitteko tekin siellä elloksella vähän ajatella, ja olla tekemättä tätä näin helpoksi.öh. takki, johon pannulaput tulevat kuolemaan? nauraisin toki vielä kovempaa, jos minulla ei kasiluokalla olisi ollut jotain hyvinkin tämän kaltaista. ilmeisesti lapsityövoiman käyttö on so last season, ja nyt on alettu käyttämään pahaa-aavistamattomia eläkeläismummoja halpavaatevalmistuksessa. noh, pysyvätpähän poissa kaduilta eivätkä ajaudu prostituutioon. näitä samanlaisia hirvikkeitä on muuten koko sarja. fresh spirit, hmh. more like ass spirit.jossain on varmasti tällä hetkellä tosi tosi surullinen ja varsin jalaton nallekarhu. älä sure pikkunalle, neliraajavammaisena saat moottoroidun pyörätuolin ja sinusta tulee hauska sirkusfriikki.
rynnäkköhoronilkkurit! pois alta vähemmät naiset ja pikkuiset miehet, näillä kengillä vähän nousuhumalan ohittanutkin baarihoro saavuttaa alfauroot lihatiskibaarin toiselta puolen alta kymmenen sekunnin. brrrrumm!

ooh. kokotekonahkamekko. vaikutus lienee sama kuin kokovartalosaunabeltillä. ja lisäksi vielä niittejä! tiputa painoa _ja_ näytä kovikselta! joka tytön unelma, epäilemättä. voin vain kuvitella sitä ihanan seksikästä natinaääntä, jota tämä kävellessä pitää. sen perässäseuraavan hikivanan lisäksi.

ja jos joku (taas) ihmettelee, että miksi käyn nauramassa rumavaatekaupan sivuilla ilman vahingoniloa kummempaa syytä, niin se vain johtuu siitä, että minulla ei oikeastaan ole yhtään elämää. ja ihan vähän siitä, että odotan tämän mekon arseenväristä mallia tulevaksi.nillitinillin. älä tule hyvä karma, tule paha karma.

hei kattokaa, ite leivoin.

2010-11-28T15:44:00.004+02:00

tämä postaus on omistettu marille, jonka epäuskoinen äänensävy lämmittänee minua vielä muinakin pakkaspäivinä tavalla, johon henkkiksen kokoakryylikaulahuivini ei vain pysty. vaihteluna laifstailpostausteni tyypilliseen ite join -linjaan tehdäänkin tänään hyppäys astetta mummomaisempaan kodinhengetärsuuntaan. varautukaa hämmentymään. hops.

lauantai-illan ninja-aseistuksena taikinavispilähommelit. ja pieni punainen vatkain. (ihan sattumalta tuli muuten mieleen, että suklaataikinaa nuollessa jonkun tosi ahneen tyypin kielilävistys jää yllättävän helposti noihin vatkaimiin jumiin. win.)

yliöveridaimsuklaatorttu, josta on todistettavasti syöty pala.
(noin sekuntia kuvan ottamisen jälkeen tiputin langattoman hiireni keskelle torttua. doublewin.)

epilogi: juo toki leipoessasi reiluhkosti punaviiniglögiä, lähde baariin (juomaan lisää glögiä) unohtaen torttu liedelle kuivahtamaan ja kissojen tallottavaksi ja karvapalloistettavaksi. siis a for effort, tälläkin kertaa. saa kehua.

onko se lintu? onko se lentokone? ei, se on talvi.

2010-11-17T19:57:00.002+02:00

niin, talvi. se on se, joka yllättää sekä autoilijat, vr:n että muut ihmiset ja ilostuttaa edellisestä omasta mielestään napakasti huomauttelevat yleisönosastokirjoittajat ja muut mielipidevaikuttajat. joka ikinen vuosi.

se, joka joulukorteissa, matkailumainoksissa ja satukirjoissa näyttää seesteiseltä ja aurinkoiselta rusettiluistelukelpoiselta talvisäältä, paljastuu todellisuudessa vähintään helvetin kolmanneksi portaaksi, mutta vain jäätävässä pakkasmuodossa.

tässäpä siis tälle blogille tyypillisen yhteiskuntapalveluksenomaisesti muutama selviytymisvinkki seuraavat noin yhdeksän kuukautta vallitseviin typeriin ja kaikenkaikkiaan melkoisen epäreiluihin sääolosuhteisiin.

1. asiat joissa on huppu
ninjoillakin on huppu. tarvitseeko tätä edes selittää enempää? no sitä minäkin.

2. lumenpotkimiskengät
näillä voit purkaa aggressioisi epäreiluja sääolosuhteita kohtaan potkaisemalla tiellesi tulleita pahaa-aavistamattomia lumenkokkareita. näytä sille, laita se kärsimään! ja jos hyvin käy, räntäinen muhkura hajoaa atomisateeksi jonkun ohikulkijan päälle, pilaten myös hänen päivänsä. ja mikäänhän ei paranna pahaa mieltä niinkuin sen jakaminen. jollekin ihan syyttömälle ja vieraalle.

3. kerrospukeutuminen
klassikko. ylin kerros mielellään asbestia tai ruostumatonta terästä. tai asbestivuorattua terästä.

4. viipotushansikkaat
sormikkaat ja muut hienosteluhepeneet voi jättää kaappiin, talvella pidetään kunnon tumppuja (riippumatta siitä kuinka paljon ollaan plussanpuolella lämpömittarissa. ihan samalla lailla, kun t-paitakelit alkavat vapusta). lämpökertoimen lisäksi patakinnasmaisilla käsivermeillä näppärimmät valjastavat tuulivoiman ja ilmanvastuksen etenemiskäyttöön purjelaivan tai liito-oravan tavoin. tai vaihtoehtoisesti loskakeleissä jäätyneellä kintaalla voit vedellä korville niitä periärsyttäviä ihkuperkeleitä, jotka hehkuttavat ilmapäisesti kuulaita talvisäitä ja ihanaa hiihto-luistelu-whatever-lameass-talviurheilukeliä.

jos totta puhutaan, edelläluetellut vinkit ovat aikamoista shittiä (paitsi ninjaosuus), kaikkihan tietävät, että suurin osa talvesta on kurjaa. räntää sataa vaakasuoraan siitä huolimatta, että pakkasta on yli kolmekymmentä astetta. fysiikan lait eivät päde kotomaan talvessa. siksi paljastankin nyt sen yhden ainoan toimivan selvitymisvinkin.

1. nuku talviunta kunnes on kesä (vaihtoehtoisesti voita lotossa ja muuta etelä-ranskaan), nähden unia mustikkashoteista, lakusta ja pojista, joilla on kivat reisilihakset.

sillä, joka keksi sanonnan "neljä vuodenaikaa on rikkaus" on kyllä ihailtavan kiero huumorintaju. ja jos se tulee ikinä mua vastaan, niin varmana potkaisen sitä lumikokkareella.

se pakollinen disaineryhteistyönlyttäyspostaus.

2010-11-10T20:42:00.003+02:00

nyt kun lanvään loves henkkis-mallisto on muualla jo loppuunpureskeltu, voidaan sitä vilkaista täällä perässähiihtäjäblogissakin. itsehän toki aion jonottaa kyynerpää teroitettuina (vaikka täällä landehenkkiksestä saakin todennäköisesti vain rumia t-paitoja ja halpoja muovikorviksia, joita kukaan ei noin muutenkaan tahdo) liikkeen edessä ja/tai harjoittaa sorminäppäryyttä webbikaupassa, mutta sehän ei estä minua arvostelemasta niitä osia, joista en pidä. ja vähän niitäkin joista tykkään.

ilmeisen traagisen julmasti murhattujen tekojakkien ja yliäänivärikukkaoksujen lisäksi mallisto sisältää muutaman tarkemman tason käsittelyn ansaitsevan. jos ei muuten, niin ihan vaan oman ydinosaamisalueeni, halvan tekohauskuuden, nimissä.

miksi se on niin, että kun minä teen yläasteen pikkunaisten käsityötunnilla paidan, josta roikkuu langan- ja kankaanpätkiä epäsymmetrisesti, saan haukut huolimattomuudesta, mutta kun sen tekee lanvin, se menee massatuotantoon ja siitä maksetaan reilu sata euroa kappale?

kerrankin sun tissit tuijottaa takaisin. tässä siis vastaus hätähuutoihin niille, joiden rintaosastoa tuijotetaan katsekontaktin sijaan. tämä tai hassut pellesilmälasit.

taitoluistelijamekko arkikäyttöön! jokaisen koordinointikyvyttömän ja tasapainovammaisen sisäisen pikkutytön ei-niin-vaiettu unelma! ja koskaan ikinä missäänhän ei voi olla liikaa arsenväristä, strassitettua mesh-kangasta. sanon mesh, koska se on muotiblogien ammattitermi sukkahousukankaalle.

vappukukka vuodelta -87? oletko se sinä? tiesin että palaat vainoamaan minua kostonhimoisesti, kun katsoin telkkarista smurffeja enkä jaksanut kiertää ovelta ovelle myymässä, vaan jemmasin teidät paperinkeräyssäiliöön ja väitin itkien naapurin pahan koiran syöneen kaikki.

vihdoinkin minäkin saan jalat kaulaan asti! gasellimainen pitkäsäärisyys, täältä tullaan.

olenko se vain minä, vai tuijottaako tämän bleiserin napaosasto teitäkin pahaenteisen tyhjällä katseellaan. syön aivosi ja vien sielusi, kun nukut.

i consider my lyttäysurakka done.

ajatus tiistai-illaksi.

2010-11-09T17:38:00.002+02:00

näin itsenäiseen ajatteluun kannustavana, usein hiljaisen pohdiskelevanakin blogina ajattelin heittää ilmaan jopa filosofishenkisenkin kysymyksen, kaikille syvälle sisimmässään mietittäväksi. vaikka niinä yön pimeinä tunteina, jolloin olemme kaikki yksin maailmankaikkeudessa vain omien ajatustemme kanssa. voiko ihminen mitenkään, siis mitenkään kyllästyä hei-ehe-nallepipo-kaivaa-nenää-vitsiin?

no. fucking. way.

olkaa vain todella onnellisia siitä, ettei minulla ole nallehousuja.

taas yksi mistähän-sitä-postailisi-haaste.

2010-11-09T11:48:00.006+02:00

tiivistetysti heille, jotka eivät jaksa koko tekstiä lukea (käsi ylös, keitä muita nauratti sillä varsin ilkeällä tavalla ajatus: "seuraan ite puin. -blogia vain kuvien vuoksi.".), vuorossa siis haastepostaus ilmeisen kapulakkaalta marialta. kantavana ideana pidän sitä, että olen tosi vanha ja tositosi maalta. ja sepäs meitä kaikkia kovasti naurattaa.

1. mitä vastasit pienenä kysymykseen “mikä sinusta tulee isona?”

totuudenmukaisin vastaus tähän lienee: "haista sinä kuule setä/täti paska"*. en katsokaas suuremmin pitänyt utelijoista pienenäkään. mutta jos nyt kuitenkin pohditaan käytöstapojeni sijaan lapsuuden toiveammatteja, niin astronautti, rikas ex-vaimo ja se tiedemiesnainen macgyveristä (koeputkia ja kemiallisia yhdisteitä rekassa, how cool is that) lienevät korkeimmalla siellä toivelistalla. ja kuten edellisestä lauseesta voinee päätellä, joko en osaa lienee-verbin taivutusta imperfektiin tai toivo elää vieläkin. tai molemmat.

*no ok, en ehkä kiroillut pienenä, tapahtumia on saatettu dramatisoida kerronnan sujuvuuden vuoksi.

2. mitkä olivat sarjakuvien/piirrettyjen lemppareitasi?

he-man! voi karvakalsarit, miespolkkatukka ja skeletorin hauikset. perustan lähes kaiken mieskuvastani niille. lapsuudessani (myöhäisellä kivikaudella, ehe) ei ollut ylenmäärin teeveekanavia tai epilepsiaa aiheuttavia yliväripiirrettyjä, vaan katselimme kiltisti opettavaisia puolalaisia vahaukkoja ja puhuvia käsiä terraariossa. ehkä juuri siksi kaikki amerikkalaisen leluteollisuuden sponsoroima kaupallisesti hyödynnettävä väkivaltaratkaisukeskeinen hapatus kosketti ahnasta lapsen sydäntäni kaikkein kouriintuntuvimmin. ja katsokaa kuinka hyvä musta tuli.

lisäksi on pakko mainita (ei oikeasti) olipa kerran elämä, varmasti ainoa tapaus koko maailmankaikkeudessa, kun opettavaisuus on viihdyttävää. tänäkin päivänä olen vakuuttunut, että verisuonissani juoksentelee pieniä parrakkaita ranskalaisia miniukkoja pätemässä setämäisesti.

huomatkaa poikien/mutanttien/puhuvien pääkallojen reisilihat, ilmeisesti maailmanpelastamiselta jää myös aikaa kyykkytreeniin.

3. lempileikkejäsi?

ne, joissa minä voitin. ja, mikä tärkeintä, muut hävisivät. koska olen kahdeksankymmentäluvun kaikilla-tasan-yhtä-kivaa-sosialismi-ideologian jäänteiden tasapäistämislapsi, jälkimmäinen ei ollut aina itsestäänselvää. ei käy kateeksi sitä pahaa-aavistamatonta päiväkerhotätiä, joka joutui selittämään jo-pienenä-paha-pikku-tiitille, miksi osa vaivalla keräämistäni pääsiäismunista piti antaa jollekin pienemmälle. mitäs ovat niin helposti tönittävissä pois edestä.

4. parhaat synttärisi ja miksi?

no viime vuonna söin kaksi jälkkäriä ja saatoin olla pikkaisen humalassa. ja pienenäkin oli yleensä kakkua. ja lakua. sokeriöverit, siitä on hyvät synttärit tehty.

5. mistä urheilusta pidit/harrastit?

en mistään. koska olen tosi maalta(tm) ainoat harrastettavat urheilulajit olivat pesäpallo, geneerinen yleisurheilu ja paini. niin ja (wait for it) tanhu. en tänäkään päivänä osaa päättää, mikä lajeista kiinnostaa vähiten. ei, tiedänpäs. se motherfucking tanhu.

ilmeistä päätellen jo lapsetkin tietävät, että tanhu on vammaista.

6. ensimmäinen musiikki-idolisi?

no dingon pertti-nipa-whocares-neumann (myös tukka-, meikki- ja pukeutumisidolini). voi niitä sifonkihuivintäyteisiä, suuren kaipauksen merkitsemiä aikoja.

ei kommenttia. liian awesome, ei pysty.

7. paras joululahjasi/ muu lahja, jonka olet saanut?

kaikki karkkimuodossa tullut. 'nuff said.

8. mitä olisit halunnut elämässäsi tehdä, jota et vielä ole tehnyt?

matkustaa ajassa taaksepäin? käydä kuussa? syödä enemmän karkkia ja irkata? voih, tätä kaikkea menetettyä aikaa, hukattua elämää. jos tietäisin, kai olisin tekemässä sitä, enkä postaamassa, gaddämmit.

haastan seksi+väkivaltabloggaajan, kaikki, joilla on paljettiponi sekä ihmiset, joilla on musta vyö ajanhallinnassa.

kuva, kuva, kuva

aikuisen elämän pieniä iloja.

2010-11-08T18:21:00.004+02:00

vaikka otsikosta voisi ehkä päätellä, tässä postauksessa ei jaeta miniatyyrikokoisten miesosien takia hyytynyttä seksielämää piristäviä lelu- ja astrologiavinkkejä, vaan kertaamme parhaita puolia ihan housut jalassa toteutetussa arkielämän aikuisuudessa. eli toisin sanoen: mitä tein viikonloppuna.

henkevän asiallinen ruokailu aikuisessa seurassa:

ts. naamajuustohampurilaiset. ja -lohkoperuna. ja -dippi.

fläshbäk viattomalle kahdeksankymmentäluvulle: lettipäiselle, väpättäväalahuuliselle pikku-tiitille huudetaan. taas. "tiiti, istu aloillasi ja syö ruokasi loppuun, äläkä leiki sillä kylmenneellä maksalaatikollasi. afrikkalaiset lapset ottaisivat mielellään ruokasi.". elin muuten vuosia pelossa, että perikatalat ilkeät afrikkalaiset lapset todella tulevat ja ottavat ruokani, esimerkiksi kun nukun. hemmetin ahmatit.

minimalististen gourmet-nautintojen sävyttämät laadukkaat herkkuhetket, sivistys ja korkeakulttuuri:

ts. e-koodirikkaat karkkipäivät katsoen räjähdysleffoja. karkit jo syöty. luonnollisesti.

fläshbäk viattomalle kahdeksankymmentäluvulle: "tiiti, ei tänään ole karkkipäivä. meillä on maksalaatikkoa." jolleivät ne ahneet afrikkalaislapset ole kauppareissun aikana kerinneet viemään sitäkin, siis. jostain syystä ne eivät ikinä käyneet maksalaatikkopäivänä.). piristysvinkkejä arkielämään: jos näet tällaisen tapahtuman karkkihyllyllä, kuuluu tässä vaiheessa hymyillä lapselle leveästi ja ottaa näyttävän hidastetusti juuri se karkkipussi, jota säihkysilmäinen pikku-tiiti oli hamuamassa. "mutta mullapa on".

korkealuokkaiset asusteet ja panostus yksilöllisyyteen:

ts. henkkiksen nallenaamapipo.

fläshbäk viattomalle kahdeksankymmentäluvulle: "tiiti, kyllä sinulle sopii serkkusi näppärä tuohipipo sota-ajalta (ilmeisesti viitattiin nuijasotaan), giant-ass-jättipääsi kasvaa muutenkin niin nopeasti ettei meillä ole varaa uusiin pipohin joka jumalan talvi.".

näin täällä.

pyhäpäivän robotiikkaa

2010-10-31T14:36:00.001+02:00

arkielämässä ja maailmankaikkeudessa on mielestäni kokolailla liian vähän robottiosia, androideja ja kyborgeja. ja ylipäätään muita siistejä sci-fi-juttuja. kuten star trek -ovia, jotka sanoo "whuush". korjataan siis tasapainoa maailman siisteimmällä robottipaidalla, vastaamalla kaikkiin kysymyksiin (ja välillä muutenkin) ärsyttävällä roboäänellä: "biip. prosessoin." (olen aika alkukantainen robotti) ja kävelemällä hassun mekaanisesti.

se on kirkkaanpunainen ja muoviröpelökoristeltu ja kaikinpuolin hieno ja kiiltävä. niitä saa henkkiksen pienten poikien osastolta. biip. prosessoin.

katsokaa, määkin tunnen ihmisiä. ja käyn paikoissa.

2010-10-25T13:16:00.005+03:00

perjantaina maailman hämmentävimmät pohojanmaalaaset (huom. todennäköisesti epäonnistunut yritykseni olla viiltävän murretiedostava) saapuivat kylään superhoroilemaan, kuvaamaan ihan lähes kaikkea digijärkkäreillä ja hihittämään ja olemaan vähäsen irstaita. kuten kaikilla todella ässillä aatteellisilla ryhmittymillä, meillä superhoroillakin nimi on huomattavasti todellisuutta pahempi. kesyvosuilla vaan ei ole samaa pahaneteistä kaikua. ja mustat pantterit oli sitäpaitsi jo varattu.

pitää kyllä toisen tamperelaiskesyvosun kanssa yhteisesti todeta, että me ollaan noihin maalaisserkkuihin nähden ihan turhan amatööriasteella. mutta jostainhan se on ihmisen lähdettävä liikkeelle.

niinkun kattokaa nyt, me näytetään tältä.

me:

a-haa-haa-haa, kylläpäs oli railakas kasku, jonka kerroit keskustapuolueen kriisistä. ottaisitko toisen lasin mietoa vedelläjatkettua punssia. (huomatkaa myös puolitekoeläinnahkabyysani epäonnistuneena yrityksenä olla rok.)

ne:

iivil.

ninjaiivil.

illan teeman osaltani tiivistänee riittävästi se, että viime perjantai oli se historiallisesti merkittävä päivä, jolloin minulle selvisi, että on olemassa lakunmakuisia shotteja (oli siellä jokunen bändikin, ja hirmuna hipstereitä. ja tv-toimittaja.). ja se, että rokkiräkälästä voi ostaa lihapullia (sanan laajimmassa merkityksessä, oletan) ja jotain etäisesti perunantapaista. korissa, vieläpä! varsinaista kotiseudun elämysmatkailua. ensi kerralla voisin ehdottomasti lähteä baariin, josta saisi mustikkashotteja ja lättyjä. tai kirsikkavodkaa ja mansikkapehmistä. ah, sokeri ja alkoholi, nuo elämän annoskoostariippuvansuuruiset ilot.

hipsterpoika, tunne tapojesi vääryys.

2010-10-22T11:02:00.003+03:00

hipsteriys, tuo aikakautemme toinen syöpä (se toinenhan on, noh, syöpä). koska asiaa on muuallakin pohdittu ja itsehän toivotan aina sydämellisesti tervetulleeksi tilaisuuden vihata ja selkäänpuukottaa uutta ihmisryhmää ilman mitään konkreettista syytä, ajattelinkin näin tampesterissa vellovan lost in music -musiikkihipsterbizniztapahtuman varjosta tehdä opettavaisen kaaviokuvan siitä, mikä kusipäisissä hipsterpojissa on oikein erityisesti vialla. tyylillisesti vialla, siis. sisäisesti suurin vika lienee se kusipäisyys. tai no, riippuu mistä tykkää. joku nössöirmeli voisi lisätä tähän sanan "mielestäni", mutta minä en. tässä blogissa ei ole muita mielipiteitä kuin omani, gaddämmit.

alla vielä sanallisessa muodossa viallinen pukine ja sen perässä viiltäväsanainen ja eritelty analyysini siitä, mikä kussakin on vialla. varo vaaraa!

pappalakki (harmaa tai ruskea tai jotain epäväristä siltä väliltä) sekä parhaassa mahdollisimmassa tapauksessa samaan sarjaan kuuluvat liivi ja housut (housuissa tulee olla upslaakit, muuten ei tule mistään mitään) - homoa

mieskäsilaukku (tiedostava suomidisain-kangaskassi tai olkalaukku) - homoa

mustasankaiset nörttilasit - leimiä

etuvippa ja kummallinen epäkeskosiilitukka - homoa

t-paita (esim. bändilogo jostain kauan sitten kuolleesta, jolla voi hauskasti kyseenalaistaa mainstream-kulttuurin että indien. kuten rehupiikles tai kiss ilman maskeja) -leimiä

retroisa trendiasuste, kuten digitaalikello, voi mikä puheenaihe - homoa ja leimiä

ei-kulttuuri- tai aikakausisidonnaiset tatuoinnit - kuten tähtikuviot, hirvet tai vaikka numerot esim. 3 - leimiä ja homoa

ironiaviikset - homoa tai leimiä (riippuu viiksistä)

tämä hienovarainen läpileikkaus toki pätee vain, jos yrität viehättää naisia. miehenmiellytyksestähän en tiedä sitten mitään.

ysäri, ysärimpi, mää.

2010-10-21T17:26:00.003+03:00

pitkään jatkuneen no-fun-pukeutumislinjan jälkeen ei voi kuin todeta: mä en todellakaan tiedä, mikä muhun meni. eikun kappas, tiedänpäs. sehän on tommonen puolimuodoton ja lörttöisä sydänkuosimekko. oikein etunapit, empire-leikkaus ja kaikki. suoraan jostain melrose placen statistien köyhemmin puvustetulta maalaisserkulta (sellainen, joka kuunteli jotain ugly kid joeta eikä nirvanaa). ja maiharit, kuten itsestäänselvyyspukeutumiseen luonnollisesti kuuluukin. mutta oli mulla sentään pipo.

vain koska itsestäänselvä ysärihattuni oli jossain häviksissä. itse olet ennalta-arvattava, minä olen vain klassisesti käsikirjoitettu.

sisäinen setä. tai ulkoinen.

2010-10-20T17:38:00.002+03:00

setähousuilla voi tuoda esiin sen päänsä sisällä aina silloin tällöin salakavalasti vaikuttavan keski-ikäisen miekkosen. vähän niinkuin tuota (usein) viiksekkäämpää sukupuolta neuvotaan olemaan kosketuksissa feminiiniseen puoleensa käyttämällä hempeänsävyisiä pitsialusvaatteita.

mun setämäinen puoli on se, joka pyrkii runsassanaisesti kiroillen valittamaan kotipihan parkkeerausvirheistä (aina muiden tekemiä, toki. jumalauta, toi ykskin auto on tossa aina ilman vierasparkkilupaa. ja takarengas viivan päällä. nyt jätän kyllä vihaisen heippa-lapun tuulilasiin. oppiipahan olemaan.), ylikäyttää sanaa "ämmät" (etenkin, kun kuuluu tähän koulukuntaan, jossa yksikin kerta on liikaa.) erityisesti yhdistettynä sanaan "ratissa" ja syö salaatiksi suolaa. sedät rokkaa. sedät ja sipsit.

ja mistäänhän ei huomaa, että on maanantai.

2010-10-18T08:46:00.005+03:00

kun tuntee ihmisiä (monikko lienee epätyypillistä optimismia), joilla on elämä, saa toisinaan tuliaisia.

kun itse on ihminen, jolla ei ole elämää, on pakko vääntää megahuonoja (mutta mikä olennaisinta, ei kuitenkaan niin huonoja, että ne olisivat hyviä) kaukaahaettuja läppiä lastenlauluista. ja ehkä vähän irvistellä kameralle. ihan vähän vaan.

niinkun näin: apina ja minigorilla (oikeastihan tuo on se asiallinen ja särmä bisnesilmeeni). että hyvää gayass-maanantaita vaan kaikille.

vanhan koulukunnan vaatepostaus. ja uudemman kirjahylly.

2010-10-16T18:17:00.003+03:00

tällä kertaa tehdäänkin siis ihan perinteinen vaatepostaus. eli hei katsokaa, mulla on vaatteita, joita en ihan kamalasti vihaa. ainakaan koko aikaa.

ihanan rakeista. onneksi osaamattomuuteni sijaan voin syyttää pimeitä syyskelejä. ja sarjamurhaajailmehän nyt on uusi musta. as is johtokasat.

en ole ihan varma suhteeni laadusta tuohon maastonvihreään (kaikkiin väreihin ja vaatejuttuihinhan täytyy aina olla puoliväkisin rakennettu joku monimutkainen "suhde". niitä helkkarin rättejä kun ei vaan millään voi pistää päälle ja tykätä). viimeisimmän reisitaskuhousuvillitykseni (r.i.p., thank god) jälkeen olen preussilaisella tarmolla hävittänyt lähes kaiken militanttivärisen, ja nyt ne perkeleet hiipivät taas takaisin.

näppärimmät huomanevat kiltisti paketissa pysyneen hyllypirulaisen. nykyään se tosin on matkalla kellarikomeroon vanhenemaan seinänvieripaikan sijasta. että ajatelkaa mikä energiansäästö, kun en alkanut sitä heti kaikella kärppämäisellä reippaudellani kokoamaan.

ja hyllypostaus. kirjamato on vaivihkaa seinääntynyt ja saanut täytettä. itsehän toki osallistuin kiinnitysprosessiin vain lähinnä henkisessä kannustus- ja valmennusmielessä. mutta mä olinkin kipeä. ja todennäköisesti varsin poraepäyhteensopiva. keitin kahvia, sentään.

ai niin. ostin villahousut. harmaat. aion pitää niitä julkisesti. olkaa ihmiset hyvät tästäkin mielikuvasta.

tällaista mä olen aina halunnut.

2010-09-29T18:22:00.007+03:00

eiku… wait… what? nyt on kuulkaa tytöt ja pojat niin paljon yhdistettyä parhautta ja hienoutta samassa sarviparinmuotoisessa päähänasennettavassa paketissa, että pakko rikkoa tuloksekkaasti alkanut postaustauko.

ja hintakin kohtuullinen 80 puntaa ja postukulut, noilta brittiläisiltä ystäviltämme päälliskaupassa. ja kas, sisäinen porosi on vapautettu! en tiedä teistä, mutta minun joululahjaongelmani ratkesivat juuri kuin itsestään. joku toinen voisi ehkä esittää feikkisarvien olemassolon kyseenalaistusta olennaisemman kysymyksen, eli mitä hittoa teet tiiti taas siellä nettikaupoissa (ostin kenkiä, that's what)? mitä niin, eikö olla sovittu että ei osteta turhia? mutta se joku nyt voisi olla enemmän hiljaa noin ylipäätäänkin. tai tulee sarvista.

btw. tiedättekö sen vanhan savuisen fever -laulun? voin kertoa, että kyllä ollaan taas kerran ihan täysin väärässä. what a lovely way to burn, my ass.

aikuiselta näyttämisen anatomia

2010-09-13T19:11:00.005+03:00

koska henkilön reippaan tehokkaasti alkanut (ts. pääsin ihan ulos ovesta asti) kauppareissu keskeytyi johonkin ilmeisen jumalallisen väliintulon aikaansaamaan vedenpaisumuksentyyppiseen rankkasadeilmiöön, tarjoutuu tekosyy tehdä velvollisuudentunnosta hei-olen-vielä-elossa-kuten-myös-tyhmät-juttunikin-nollapostaus. kutsun näitä nollapostauksiksi, koska joku voisi luulla, että asiasisältö jotenkin tiivistyisi näin harvemmin postatessa. voisi siis luulla, mutta joku olisi väärässä. and then some.

e-ni-vei, en ole pahemmin innostunut näyttämään hippimustalaiselta (tai mustalaishipiltä) tai muultakaan supervärikkäältä tänäkään trendisyksynä. edelleen yhtä moninaista pukeutumisvärimaailmaani voi ihailla alla. ainoa, mihin syksyn tuleminen on innostanut, on myssykausi. onneksi on pipot.

oikein mustaa. ja valkoista. rullahuivi on dieselin, btw.

näin kypsään vuosilukuun ehtineenä (yli kolkyt, hei niinku) odotetaan aikuismaisen käytöksen ja elämänhallinnan lisäksi ikäänsopivaa tasaisenvarmaa pukeutumista. itse ajattelin, että raitakalsarit, aktivistitakki ja maiharit ovat juuri sellaisia. uskottavuus, ydinperhe ja kokoomuspuolueen verouudistus, nämä huutanevat. tai siis toteavat. aikuiset eivät huuda (aikuiset myös epäilemättä ottavat peilin kautta kuvia itsestään loistavalla käsi-kamera-koordinaatiolla intternettiin ja kirjoittavat niistä virkkeen jos toisenkin).

oikeasti näytän vähän ("vähän") amnesty-animalia-suojelkaa-merimakkaroita-whateva-anna-rahaa-yhdistyksen feissarilta. tai näyttäisin ilman luonnottomia muoviripsiäni (salaa toivon, että nuo on taiteltu jonkun uhanalaisen perhoslajikkeen jaloista) ja revitty-mansikin-selkänahasta-laukkuani.

jaha. sade ois förbi. lähden ruokakauppaan. ostamaan jotain oikein käsittämättömän aikuismaista. kuten rasvatonta ruoansulatusvaikutteista tehoviiliä. ja jotain todella makrobioottista. ja antibioottista. ihan kaikkea bioottista.

se pakollinen henkistä kasvua edistävä syyspostaus.

2010-09-01T19:28:00.012+03:00

syksy. näin syyskuun ekana voi syväluotaavasti sanoa, että siihen on tähän mennessä kuulunut esimerkiksi seuraavia asioita. ja vähän ehkä puolihuomaamattomasti whinetä siellä välissä. ehkä.

baarikaverista on salakavalasti tullut painiystävä (oletan, että molemmat odotamme yhtä innolla sitä kuristusotetuntia). wtf. salaa puran sillä naamasta-kiinni-ja-tatamiin-viskonnalla piilevät aggressioni siitä, että yhteinen horomekko näyttää paremmalta sen päällä. siitäs sai. *pläts* (tosin baarikaveriosuuden harjoitteluun on myös syytä palata pikapuolin. ettei totuus unohtuisi, siis). treeneissä on noin kymmenen testosteronihuurussa hirnuavaa rintaansa takovaa nuorta miestä (sillä ämmistä isoimmalla, veikkaan). ja me. onneksi vetäjä puhuu pörröisistä pupuista, kasvissyönnistä ja suunnistamisen ilmeisistä vaaroista.

keksitty eräs ehkä maailman parhaista tavoista pilata kaverin edes-teoriassa-lupaava nettideitti (pl. se että menee itse pellasussa paikalle laulaen härskejä lauluja moniäänisesti) etukäteen: otetaan mikä tahansa nettideitti-to-be-miekkoseen liittyvä teon, laadun tai substanssin sana. mieluiten joku harrastuksiin, ammattiin tai yhteisiin intresseihin liittyvä. lisätään siihen lainausmerkit. viljellään niin useasti, että treffeillä kaksoismerkitykselliset lainausmerkit ovat ainoa mieleentuleva seikka. esim. kirvesmiehellä on "iso saha", ruuanlaittoa harrastavalla voisi olla "jykevät höyrytyskattilat". kamppailulaji-intoilijalla on "jatkuva ukemi". jatketaan niin kauan kuin itseä naurattaa. eli siihen asti, kun kaikki muut ovat jo poistuneet paikalta. aikoja sittten. ja aurinko on sammunut.

suoritettu kokeilevaa päivän asu -kuvausta. kokeilevalla tarkoitan ilmeikästä. ilmeikkäällä tarkoitan irvistelevää. ja kissankarvaista.

kaunis.

älykäs. voitteko uskoa, että oli vaikeaa päättää kumpi oli kumpi.

tuijoteltu syysvaatekasaa ja puettu joka päivä musta huppari ja converset (useimmiten myös housut). mielikuvituksekkaina päivinä lisätään pipo. näytetään omasta mielestä ihan riittävän tyylikkäältä ja aikuiselta.

suoritettu hienostuneen ja laadukkaan musiikkimakuni vaalimista bloodhound gangin ajatustaherättävillä ja etenkin yhteiskunnallisesti merkittävillä sanoituksilla.

suoritettu hienostuneen ja laadukkaan teeveesarjamakuni vaalimista riipaisevan koskettavilla 4-5d-dokumenteilla. ilmeisesti mitä enemmän deetä, sen koskettavampaa ja elämänmakuisempaa matskua. "mieheni on homoseksuaalihilleri, jolla on uhkapeliongelma. eikä se siis mitään, mutta lapsemme viettää liikaa aikaa internetissä." täältä tullaan!

mitä ilmeisimmin maailman ainoat kengät (tm)

vältelty entisenlailla minkään sortin kodinviihtyvyysedistämistoimia ts. hyllyt edelleen paketissa. ja rullalla. lamppuja saattaisi kohta jo tarvita. toisaalta, pimeässäpä ei näe pölyä. ja kissankarvapaaleja. eat your heart out, pölyallergikot. mullapa on kaksiossa siedätyshoitola.

kirjahyllyt - nekään eivät ole niinkuin ennen

näyttävän juurikasvun aktiivista kasvattamista (vrt. passiivinen kasvattaminen, joka ei sisällä läheskään yhtä paljon whineä juurikasvun perihälyyttävästä tilasta). puolisiilistä puolireuhka -projektini on edennyt kiitettävän roskiksestaherännyt hippi -asteelle.

tehty 1 (yksi) blogipostaus. ja ihan itte, jumaliste! katsokaa henkinen kasvunne edistetyksi.

ps. kiitokseksi ehkä personoiduimmasta sähköpostiini tipahtaneesta myy-sielusi-markkinavoimille-mainosviestistä ikinä, kehotan kaikkia pääkaupunkiseudulla huomenna palloilevia lähtemään rööperifestiin ja punavuoren putiikkiin. siellä on kuulemma ilmaislakua. mullekin voi tuoda. *köh*

ite inhosin. syysvaatteita tällä kertaa.

2010-08-25T18:41:00.005+03:00

katsokaa, suunnaton postausvyöry! ajattelin tehdä perinteisen hei-vihataan-rumia-syysvaatteita-jutun. lähinnä, koska se on halpaa, helppoa ja vähän alhaista. ja mikäs sen hauskempaa. siis minusta. uhrina jo lähes traditionaaliseksi muodostunut ellos, joka tekee rumat vuodenaikavaatteet ehkä taidokkaammin kuin kukaan.

tiedättehän sen kamalan tilanteen, kun tulet kotiisi pitkän päivän jälkeen, väsynyt katseesi vaeltaa ympäri tilaa, ja yhtäkkiä yllättäen huomaat sen. kuin salamana se iskeytyy tajuntaasi: se on poissa! sinulla ei ole... gasp... pöytäliinaa! vähä vähältä paniikki alkaa täyttää herkän sielusi ja ainoana mahdollisena ratkaisuna hyppäät kolmannen kerroksen asuntosi ikkunasta pihalle mätkähtäen iloisesti naama edellä asfalttiin.

juuri näihin yllättäviin, henkisesti raskaisiin ja pahimmassa tapauksessa sosiaalisestikin varsin arkaluontoisiin tilanteisiin on nyt saatavilla tämä ratkaisukeskeinen villatakki. salamannopeasti tarkoinharkitulla ranneliikkeellä susirumasta frillareunaisesta aamutakkilörtöstä tulee susiruma frillareunainen hätävarapöytäliina. ja kas, hyvästi pöytäliinaton tyhjyys, hyvästi nolot tilanteet. tervetuloa monikäyttöneule, tervehenkinen elämä ja henkilökohtainen taloustekstiilinirvana.

no mitä tästä voi edes sanoa? ne on vittu pinkit pillihousut?
pinkit. pillihousut. vittu.

onko pukeutumisidolisi laura ingallsin ikäneitotäti, joka on töissä tietokirjastossa? tässä ratkaisu kaikkiin muotiliitännäisiin (ja miksei toki muihinkin, niitä lienee riittävästi) ongelmiisi. hattaranvärinen höttökangas ilmaisee epärealisisten glitter-yksisarvisia-ja-enekelikeijuja-maailmankuvasi jo kaukaa. korkea kaulaosasto oksuröyhelöllä näyttää ns. närhen munat irstaasti tirkisteleville miespervoille ja särmän pussittavat röyhelöhihat viimeistelevät vaikutelman asiallisella bisnesmäisyydellään.
tämän lähemmäksi täydellisyyttä et pääse. ilman siveysvyötä ainakaan.

se on collinsin joan tässä terve (juuri näin muuten kuvittelisin joan collinsin puhuvan tosielämässäkin. pyynnöstä voin kertoa myös miten kuvittelen muiden elähtäneiden julkkisten puhuvan suomea.). koetko, ettei ihmisten huomio kiinnity riittävästi synnyttäjän lantioosi sekä peräläskeihisi? ei hätää, tässä ratkaisu!
tissiosastoon liimatut horostrassit antavat sopivasti halpuutta muuten niin korkealuokkaisen ikityylikkääseen viskoositrikoomekkoon. alapäälaskokset ja sähäkkä kolmioleikkaus kiinnittänevät huomion sinne, missä ne parhaimmat bileet ylipäätään on. ja tytöt, mikäänhän ei sano "meille, teille vai edukkaaseen tuntihintaiseen hotelliin" kuten kiiltolörttötrikoinen joka suuntaan poimutettu kokonaisuus.

ja jos joku muka sanoo, että mekossa on liikaa arseenvärisiä röyhelöitä, se on ite. nih.

ah, tiiti <3 vieraiden ihmisten päivätyön satunnainen selkäänpuukotus ja mollaus.

ps.seuraavassa postauksessa: tiitin upouudet pinkit pillihousut ja frillaneule.

kitisijän laimeahko paluu

2010-08-24T20:07:00.002+03:00

negatiivisuusbloggaajahenkilön whineinto on viime aikoina pysynyt poikkeuksellisesti varsin matalana, ja (kuten lukijakuntani se absoluuttisesti terävin kärki lienee ihan itekin huomannut) edellisestä postauksesta on kulunut hetki. kykyni kirjoittaa fiilispilkutettuja järjettömän vähäsisältöisiä lauseita todella, todella monisanaisesti on sentään säilynyt entisellään. phew.

kesä. se oli se, joka viuhui pikavauhtia ohi vieden mennessään kesäkunnon (teoreettinen) ja elämänilon (let's face it, ennestäänkin laimea). muun muassa. jätti toki kärpäset (äänekkäät). kiitos vaan niistä. mutta tänään tehdäänkin syksyn kunniaksi aloittelijoillekin sopivia kevyitä lämppäsarjoja kitinälihaksille muutamalla helpohkolla yleisen tason itsestäänselvyyswhinellä (seuraavassa comebackissa on sitten pyrotekniikkaa ja vähäpukeisia miehiä, mä lupaan). yks-kaks-kol, kaikki mukaan.

otsikkoa orjallisesti noudattaen siis, tiistain things that sucked ass:

uusi elämä syksyisin(tm). - tai siis otherwise-known-as ihan käsittämätön saliruuhka. aaargh. kaikki ja sen sisko tahtoo kesämakkaroista eroon ja ne tahtoo tehdä sen just mun tytsyjumpissa. hei kaikki (ja sen sisko), olen kuullut, että esim. ampumahiihto on tosi tehokasta (etenkin kesällä). ja suunnistus. varsinkin jossain todella syvällä metsässä. enhän mäkään ruuhkauta teidän antiikinkreikkalaista runonlausuntapiiriä tai hopeataontaseuraa.

ite aikaansain. - not. sport-lehden kestotilaus: perumatta (jo kolmatta vuotta!), kirjahylly:kokoamatta, imurointi ja kotipesän kokonaisvaltainen epäluolastus: tekemättä (tiskivuori on rehellisyyden nimissä ollut jo jonkin aikaa tiskimanner ja pyykkikoria ei edes pysty paikallistamaan pyykkien alta, jossa kuitenkin luottavaisena edelleen sen oletan majailevan). kuvat tähän postaukseen: etsimättä.

eläimellinen ruuansulatus. - ei yksi, ei kaksi, vaan kolme (3!) kissaoksua vuorokauden sisällä neitseellisen valkoisella (pl. mitä nyt jokunen oho-hups-yöjuoksukebab-tahra) karvamatollani (ei eufemismi). lisäksi muutama muun värisillä matoilla. plussat myös itselleni karvaläskien viimeaikojen maksapalapainotteisesta ruokavaliosta. väri, tuoksu ja konsistenssi kerralla kuntoon, gg me.

etenemisen sietämätön keveys. - kestosuosikkini, ja duunimatkakävelijän elämän ehkä suurin vitsaus, hitaasti kävelevät ihmiset. pitkällisen kenttätutkimuksen myötä olen jotenkin varma, että hitaus on myös suoraan verrannollinen henkilön kävelyleveyteen. pienikin ihminen saa esim. käsiä ja ostoskasseja, tuubaa, jalkajousta tai mitä nyt lie, satunnaisen väkivaltaisella huitomisliikkeellä iloisesti heiluttaen vietyä yllättävän paljon ohitustilaa. lisätään vielä muutama äkkipysähtyminen (ilmeisesti vaan on ihan pakko pysähtyä ihmettelemään eloa kaikessa sen moninaisuudessa) täydellisen etenemisesteen saavuttamiseksi. siinä se on kiva sitten sateessa tarpoa. hitaasti. peräkkäin. miettien murhia.

syysvaatteet. - olenkin aina halunnut olla a)oksukirjottu frilliöveri-mustalainen b)karvaliivihippi, mutta pinkimpi ja tekokuituisempi c)ihan vitun oranssi d)kaikki edellämainitut mutta lörttömuumeisampana. tehkää kivoja kokomustia vaatteita, gaddämmit. ja ehkä ihan vähän harmaita, koska hei, värikkyys nyt kuitenkin piristää.

kieli on kaunista. - pitäisi lopettaa tämä saatanan kiroilu.

no niin, oiskohan vihablogi back in business.

prinssi, prinssimpi, nettideitti

2010-07-29T10:48:00.005+03:00

vaikka tässä mennäänkin blogissa totutusta high end fäsön -jorinoista kauaksi ja lisäksi ikävästi toistetaan samaa aihetta, aion silti kertoa lisää sosiaalipornoisia esimerkkejä nettideitin helmistä tälle sialle. joudun tästä varmaan helvettiin tai jonnekin sen lähimaastoon (esim. loimaalle), mutta menköön. nämä siis kaikki ihan ensimmäisiä yhteydenottoyrityksiä.

"hei neiti, ootko seuraa vailla *hymiö- ja välimerkkilegioona*" - no en toki, haen täältä motherfucking treffipalstalta vinkeitä visuaalisia elämyksiä ja käyn klikkailemassa mainosbannereita.

"hei, olen terve ja hyvintoimeentuleva mies porvoosta. kuvan saat pyytämällä. "henkilökohtaisemmankin" kuvan *wink*. olen oikeasti 41-vuotias, profiilissani on väärä ikä" - what-what-whaaat?

"hei olen 56-vuotias maanviljelijä varkaudesta. lähdekkö kanssani tallinnanristeilylle. ja kun minä pyydän, minä maksan." - ja minä kun luulin, että ritarillisuus on kuollut.

"hei, et sinä taida minusta kiinnostua, ja parempaa seuraa löytyy livenäkin. eihän täällä netissä ole kuin kummajaisia." - ah, viestin tarkoituksena oli siis ilmeisesti tarkistaa, että osaat vielä kirjoittaa. kummajaisuudestasi huolimatta. gg.

dramaattinen deittiviestitrilogia. ensimmäinen viesti:
"moi seksikäs, mita kuuluu?"
menee viisi minuuttia
"moi, saitko viestini. mitä kuuluu. olen ok näköinen terve mies."
menee viisi minuuttia
"leuhka lehmä, et vastannut. et sinä ikinä ketään löydä ja kaikki haaveesi ovat merkityksetöntä, epärealistista kuraa" - ota mut nyt.

vaihdetaan toisinaan lievästi sarkastisen veemäistä aivokudosta ilmapäähän ja isoihin tisseihin.

se standardimpi lauantai-ilta: ultraäänitutkimuksia ja saukonmetsästystä

2010-07-25T14:28:00.008+03:00

perjantai näytti jotakuinkin tältä, joten lauantaiksi piti keksiä jotain hiukan tervehenkisempää. "tervehenkisempää". suuntana siis jokunen aikuisbaari sekä pelimeiningit.

hämärän peittoon jääneelle kohderyhmälle (kuvittelen sen yläasteen seksivalistustunnin, jossa teini-ikäiset poikaiset saavat tissien ja female bitsien kaaviokuvien sijaan eteensä pastellinsävyisen haikarankuvapelin ja siittiönopan. on muuten yhdyssana, jota en ihan heti kuvitellut näkeväni.) suunnattu lapsentekopeli lienee omiaan houkuttelemaan elämänmiehiä (monikko). ei ihme, että tartuimme siihen välittömästi. yllättyneet kato-nyt-mä-hedelmöityin-tuuletukset ja iloiset "hei, mun synnytys alkaa"-huudahdukset baaripöydästä saisivat ainakin minut kiinnostumaan. tositarkoituksella. toisaalta, olisi varmaan hauskaa kuunnella sivukorvalla viereisestä pöydästä, kun kaksi naista tuopit käsissään pohtii surullisen hämmentyneinä "neuvolassa sanottiin, että lapsestani tulee mongoloidi. mitähän mä oikein teen väärin?" *ryys*. onneksi meillä oli eilen jaffaa. pelkkää jaffaa.

kun miehenhoukutus- ja lisääntymishommista oli saatu tarpeeksi (as if), siirryttiin yleissivistävän osuuden kimppuun. ja mikäs onkaan parempaa siihen tarkoitukseen kuin lapsille ja ilmeisen vaikeasti kehitysvammaisille suunnatun luontopelin pelaaminen murskavoiton kiilto silmissä. se antaa kahdelle citytyttönaiselle kiitettävästi onnistumisen kokemuksia. ja mahdollisuuksia.

pelistä muuten selviää järisyttäviä tieteellisiä hämmästytä-ystäväsi-faktoja, kuten se, että eläinten kuuloelimet ovat usein, get this, päässä. pelin sisältämää hiljaista tietoa taas ovat siiliherätykset, koivun jalanjäljet sekä jäätikköpuumat. ja se, että eläintieteilijät lienevät kokonaisuudessaan perikieroa sakkia. tiivistäen, lautapeleistä on johdettavissa huomattavan paljon käytännön elämässä sovellettavaa tietoutta ja neuvoja. miten epäonnistua elämässä vähemmän? aseta tavoitteesi tarpeeksi alas.

säästä vaivaa, säästä aikaa, heruta internetissä.

2010-07-22T21:16:00.003+03:00

näin modernina citysinkkuna (tai siis tietokoneeseen kiinnikasvaneena perinörttinä, tom-ei-tou, tom-aa-tou) harrastan satunnaisesti miehenmetsästystä internetistä. ja mikäs onkaan sen kätevämpää kuin selata piiiitkästä luettelosta "elämäni mies"-ehdokkaita. ja napata parhaat (taas se monikko) päältä. tai luoda profiili, jossa luettelee omat varsin realistisen vaatimattomat kriteerinsä ja odottelee söpöjen rokkaripoikien sulavasanaista vastausvyöryä. not.

enivei, kun se peripelottava kuolen-yksin-peikko yllättää ja mieliala kaipaa pikaista kohennusta, mikäs sen parempi keino kuin reiluhko annos tietämättömien selkäänpuukotusta. tässäpä siis muutama esimerkki saamistani riiausviesteistä:

1. 17-vuotias, joka tahtoi minun vievän poikuutensa. olen kuulemma "tämän ikäisenä" (gaah!gaah!) todella kokenut (as if, veikkaan että pojan lukiokaveritytöt ovat vehdanneet huomattavasti meikäläistä enemmän ja mielikuvituksekkaammin ympäriinsä). kieltäydyttäni mielestäni esimerkillisen kohteliaasti (jotenkin, en tiedä miten, hillitsin itseni tältä loistavalta tarjoukselta) poikaiselta tuli salamana viesti "no otatko edes suihin". awww. awww.

2. jossain ilmeisen lähinaapurustossani asuva uncle creepy, joka spämmää useita monensivun pituisia eufemisntäytteisiä viestejä päivässä, siitä miten hän toivoo törmäävänsä minuun, mihin hikipisarani valuvat ja kuinka hän haluaa sivellä hiuskiehkuroitani. lisää tarvittava määrä lainausmerkkejä oikean friikkikyttäripervofiiliksen saavuttamiseksi.

3. joku perus-siilitukka-ruutupaita-tyyppi, joka kertoo, että viesteily kanssani on ärsyttävää ja olen muutenkin ilkeä ja hankala. mutta on, useista epätoivoisista miksi-sä-haluat-tavata-ihmisen-jonka-ohimennensanomiset-saa-sut-suuttumaan-selityksistä huolimatta, sitä mieltä että tapaaminen olisi hyvä asia. jos ei jopa pakollista. ja toistuva kieltäytyminen johtuu vain varsin epärealistisista prinsessahaaveistani, jotka eivät koskaanikinä tule toteutumaan. en tiedä teistä, mutta minusta hän kuulostaa varsinaiselta kultakimpaleelta ja ihmiseltä, jonka kanssa haluaisin vanheta.

4. n. 8 miljoonaa (ite laskin) "hei eukko/akka/muija, olen tämmöinen ihan tavallinen mies, kirjoittele, jos kiinnostaa" -tyylisiä (mutta useammalla kirjoitusvirheellä) hymiöntäytteisiä vuoden myyntipuhe -palkinnon arvoisia nollaviestejä joltain pohjanmaalaisilta ikipoikamiesmaanviljelijäsediltä. rasittavan usein mies on kirjoitettu isolla kirjaimella. no pakkohan se on vastata, kun on oikein isolla ämmällä. ja ns. forwardointiväkäset, ne vasta lisäävät mielenkiintoa.

5. oikeasti aika hyviä viestejä: 1. luonnollisesti tyyppi asuu jossain turussa ja on tappavan allerginen kissoille.

sanomattakin lienee selvää, että treffirintamalla on varsin hiljaista. onneksi sentään itse olen näin erinomainen. ja kohta varsin täpötäynnä lohtujätskiä.

the brotherhood of the traveling (under)pants

2010-07-19T20:45:00.005+03:00

tänään kävin sanun kanssa ministi kotiseuturetkeilemässä. alunperin ddr-lähiöekskursioksi suunniteltu reissu muuttui matkalla luonnonläheisten citynaisten metsä-släsh-biitsikävelyksi. ja oudosti viime aikoja leimanneeksi hylättyjen mieskalsareiden bongailuksi.

oikeasti, kuuma kesä ilmeisesti saa ihmiset erityisen iloisiksi sillä vapaamielisimmällä mahdollisella tavalla, koska vapaanaliikkuvia kalsareita on bongattu rannoilta, metsistä, kadunvarsista ja jopa lyhtypylväistä. hieman kateellisena veikkaan, että varsinkin viimeisen kohdalla on ollut erihauskaa. tai sitten maailmassa on menossa joku kummallisesti urvivien, kenellekään sopimattomien miespöksyjen epidemia.

hyvät ihmiset, älkää ottako kesäkalsareita vain hyljätäksenne ne muutaman hauskan yhteishetken jälkeen, kun ne käyvät vaivalloisiksi ja vaativat huomiota. tai pesua. kalsareita ei ole tarkoitettu elämään metsässä (tai kaduilla, lyhtyipylväissä tai rantahietikossa), vaan ne luonnollisesti kokevat kovan kohtalon viimeistään syksyn ensiroudan saapuessa.

yhtään kuvaahan mulla ei ole, ei luonnosta tai kalsareista (sanu ehkä laittaa, jos pyydetään tosi kiltisti), joten saatte tyytyä lameass-asu-ja-pahvilaatikko-kuvaan.

ai niin, mulla on myös uusia pääjuttuja.

tiedättehän sen sanonnan: kesä, kärpäset ja satunnaiset metalliosat henkilön niskassa.

kato äiti, ilman housuja!

2010-07-18T15:03:00.005+03:00

tai siis, tosi tosi pienissä mekoissa, enivei. joka on melkein sama asia.

blogimiitit. ne on sellaisia, jossa yhteisen harrastuksen kautta tavataan uusia ihmisiä ja verkostoidutaan asiallisen henkevän kenkä- ja fäsönkeskustelun ohessa joskus kaukaakin saapuneiden ennaltatuntemattomien bloggaritoverien kanssa. niinkun näin.

keskustelua syksyn muotovaahtouutuuksista. syksyn trendinä ilmeisesti vaahtoisuus. ja muotoilu. you heard it here first.

maalaisserkut hempeinä.

tai sitten mennään vanhojen likaisten naisten superhoropossella järkkyhikiseen rokkiräkälään olemaan tosi ässiä ja puhumaan miesjutuista, hevistä, juustohampurilaisista ja muista elämän vaihtelevankokoisista hienouksista. ja seuraavina päivinä (jos nyt ei viikkoina) kyllästytetään kaikki ei-paikallaolleet omasta mielestä tosi legendaarisilla sisäpiirijutuilla miesjutuista, hevistä ja juustohampurilaisista. niinkuin näin.

salaisen superhorotervehdyksen neljä peruselementtiä: earth, wind, fire and …penis. tällä tervehdyksellä nouseekin sitten varsin näyttävän näköinen valopatsas kohti taivasta.

who needs water when you have… no niin tytöt ja pojat, kuka arvaa että mikä? kuka arvaa että mikä? ja ai miten niin on kummallista kuvata baarissa digijärkkärillä. tai kolmella.

sosialisti-taneli tietää, miksi skumppa pitää juoda man-size pulloista. ja pari muutakin tosi haastavan vertauskuvallista juttua.

isona minustakin tulee hohdokas.

2010-07-14T11:19:00.006+03:00

yleensähän blogeissa julkaistaan harva se päivä kuvia glamorööseistä juhlallisuuksista, joissa kauniit ihmiset poseeraavat virheettömän huolettomasti hymyillen hyvinvalaistuissa ja kuin sattumalta täydellisesti rajatuissa mustavalkokuvissa. ettei kellään (muullakin kuin minulla, siis) tulisi paha mieli noiden asettamasta turhan korkeasta ja epärealistisesta standardista henkilön vapaa-ajanvietolle, seuraavaksi julkaisenkin muutaman kuvan siitä, miltä näyttää tyypillisen hohdokkaana keskivertolauantai-iltana tammelassa. ihan vaan esimerkin vuoksi. feat. ihmisiä, joita tunnen toisinaan nimeltä. tai sitten kuvasin salaa naapuripöytää, enkä ole ikinä tavannutkaan ketään näistä tyypeistä.

5391438728162" />
älkää kysykö.

älkää kysykö.

niin, mainitsinko jo siitä älkää kysykö-jutusta? (rehellisesti sanottuna, en ole ikinä nähnyt kellään näin hyvää chandler-ilmettä. ikinä. paitsi ehkä chandlerilla, ehkä. siinäpä teille jotain mihin toistuvasti pyrkiä, lapset ja nuoret.)

khrm. että ei siis sillä, että minä niitä ensi-ilta- ja avajaiskutsuja tahtoisinkaan. yhtään. täähän on just hyvä näin. ja oikeasti olen salaa tosi ylpeä (ja melko yllättynyt, ilmeisesti itserakkaudellani on joku raja) siitä, että olen osannut ottaa edes muutaman kuvan muusta kuin ihan itsestäni kotona.

mr&mrs evildee.

kostotukan kosto

2010-07-13T14:06:00.002+03:00

koska mikään ei varmastikaan houkuta tulevia elämäni miehiä (beats me, miksi puhun monikossa) kuten pojalta näyttävä tyttö, ajattelin siirtää kostotukan seuraavalle tasolle. naamakuvia, olkaa hyvä.

se on edelleen superblondi, mutta nyt takaa lyhyt, sivuilta lyhyt ja päältä lyhyt. mutta edestä yllättävästi vähän pitkä. tarvitsen jotain, jonka takaa voin vaivihkaa pälyillä kaikkea epäilyttävää. ts. ihan melkein kaikkea. reippaasti viuhuva etuvipstaaki on myös tuulisella säällä varsin kätevä läimäistä keskelle juuri syömäänsä jätskiä. ihan vaan keskustelunherättämismielessä, siis. tai niin olen kuullut. joltain muulta.

monitahoista osittain kulutuspoliittista valokuvataidetta kantovälineestä.

2010-07-06T19:24:00.008+03:00

eli, hihii, tsekatkaa mun uus kassi, otin siitä kuvia. kaiken tämän rankan sisustustyön harkitsemisen ja kalusteiden melkein-kasaamisen jälkeen olin ansainnut tuntuvia tavarapalkintoja. ihme kyllä, ostin kerrankin alennusmyynneistä jotain, joka oli oikeasti alennettukin. kyseessä on selectedin parhauslaukku, josta en raaskinut maksaa sitä alkuperäistä satasta. ah, ihana miinusviiskytprosenttia. se kyllä taas lämmittää mustintakin ahnetta sydäntä. tosin ei tietenkään niin paljon kuin se miinusseitkyt. tässäpä laukku vaikuttavassa kuvasarjassa (noh, kaksikin on sarja, gaddämmit) maurilla ja ilman.

kutsun teostani raflaavasti ajatuksiaherättävällä nimellä "kuvia laukustani, joka oli aika halpa, toisessa on vahingossa mauri.".

olen takaisin! ai mitenniin ette kaikelta hauskanpidoltanne edes huomanneet että olin poissa? haistakaa ite. meen takasin. ja sitten teitä harmittaa!

2010-06-29T20:03:00.006+03:00

täälläpä sitä ollaan taas vaihteeksi pettämässä odotuksia, viljelemässä ontuvia analogioita (kuten puujalkainen quasimodo poliotartunnalla!) ja käyttämässä sivistyssanoja nolosti väärin. blogistiperinteisiin kuuluu selitellä kaikkia yli puolenpäivän postaustaukoja vuolaasti ja toivoa sillä saavansa kaikki menetetyt lukijat takaisin. oma lukijamääränihän yleensä aina nousee, mitä kauemmin olen postaamatta. en oikein tiedä miten tähän pitäisi reagoida, mutta olen melko varma, että se on jotain hyvää.

ja keksin minäkin selityksiä, vaikka kuinka. katsokaa vaikka. ehkä en osaa käyttää uutta läppäriäni (se on macbook-leuho-leuho). ehkä muutonjälkeinen elämä on tarjoillut totuttua vähemmän vääryyksiä mukaälykkäästi ja elämänvastaisesti kommentoitavaksi. tai ehkä ne vaan tuntuvat huomattavasti merkityksettömimmiltä omalla (*köh*josenolemaininnut*köh*) parvekkeella auringonpaisteessa. niin ja mulla on kaapissa mörkö.

nih. ja te ette uskoneet vaikka sanoin.

sohva tuli, karkkikaappi on (tarkoin pohdiskellen, i might add) valittu, telkkaria vielä odotellaan. viimeisen jälkeen ydinperhe onkin käytännöllisesti katsoen koossa, muut kalustehommelit ovatkin sitten jotain käsittämättömän hifimäistä hienosäätöä, joita ei suoraan sanottuna viitsi tässä kesälomanalun lymyillessä ensi viikossa edes suuremmin murehtia.

hetkonen… läppäri, parveke, kesäloma… mainitsinkohan nyt varmasti kaiken etäisestikään leuhotuksenarvoisen? jos näin, niin sitten asiaan (kirjoitan aina ensin "aisaan", jonka jälkeen hihitän pelottavan pitkään, koska siitä tulee mieleen se miesjuttu. leikkaan tästä sen hihityksen pois.).

hellevaatteilla korkataan lameass-asukuvatkin, päällä onkohan-tää-hame-vai-toppi-toppi sekä upouudet tennarit. koska en tietenkään ole kaavoihinkangistunut ja tapojeni orjuuttama jäärä, ostin ihan vaan melkein samanlaiset kuin vanhat mustavalkoconverset.

sortsit ja toppi vaan nyt ovat mekkoja paremmat asusteet hyllynkasaukseen. tai siis näin teoriassa olettaisin. tällä hetkellä näyttää siltä, että korkkaamattoman hyllypakettini (kuvassa vasemmalla) kanssa muodostuu pysyvin ja tasapainoisin suhde vähään aikaan. eikä siis ollenkaan paskemmin, vaikka itse sanonkin (kuten toki kaiken muunkin tässä blogissa kunnes löydän tarpeeksi rahakkaan sponsorin.). pakehan on varsin raamikas, suoraselkäinen ja… noh… valkoiseksi kiiltolakattu . mitä nyt jutut ovat vaan välillä vähän puisia. ah-ha-hah (anteeksi.)

puuh. muuttaminen is hard.

2010-06-20T19:58:00.005+03:00

vaikka aluksi pyrkimys olikin pakata tavarat tunnetulla preussilaisella tehokkuudellani ja järjestelmällisyydelläni, pakkaustympääntymisen iskiessä ja muutto-operaation pitkittyessä turvauduinkin (mielestäni toki varsin kekseliäästi) tunge-ja-änkeä-satunnaisia-tavaroita-ensimmäiseen-vapaaseen-tilaan -metodiin. nyt tämä toki kantaa sitä missä-helvetissä-on-se-todella-todella-tarpeellinen-asia-x-merkkistä hedelmää. asia x on ollut vuorotellen esim. kaikkien elektroniikkalaitteiden laturit, alusvaatteet, juomalasit ja lakanat. ah.

niin vähän aikaa, niin paljon uusia paikkoja karvattavana (taustalla mauri of internet)

karvaläskit ovat kotiutuneet ensimmäisen ja varsin ikimuistoisen the night of huuto and määkinän jälkeen varsin mainiosti ja voivat siis yhtä paksusti ja karvaisesti kuten ennenkin. raapima-alustaksi ovat kelvanneet: listat, peiliovet, tapetti, muuttolaatikot ja matot. raapima-alustaksi ei ole kelvannut: uusi raapimapuu. ah.

taneli meets ms. parveketuoli.

itse olen päässyt nautiskelemaan kalustetoimitusten odotusajoista.viikon vallinneen vastentahtoisen spartalaissisustuksen ja teeveettömyyden ansiosta olenkin valmis maksamaan aika isoja summia rahaa, kohdennettuja väkivallantekoja ja/tai sekalaista orjatyötä sekä osuutta kuolevaisesta sielustani siitä hyvästä, että pääsisin möllöttämään sohvalle katsomaan laatuohjelmistoa. esim. daisy of lovea, jonka jännittävät käänteet joutunen nyt tuijottamaan netistä. pfft.

remontti-mauri approves of hylly-to-be.

sisustustrendejä kesään.

2010-06-13T16:33:00.004+03:00

kesä tuo esiin sen pienen sisustajan meissä kaikissa, katsotaanpas siis muutamia tämän vuodenajan ohjaavia sisustustrendejä, jotta juuri sinunkin kotisi olisi trendikkyyden aallonharjalla ratsastava unelmakoti, eikä mikä tahansa homssuinen standardihima.

funktionaalinen kubismi.

orgaaniset muodot futuristisista materiaaleista kontra retrokuosit.

tyhjyys.

spartalainen minimalismi makuutilojen kalusterakenteissa.

kuulitte sen täältä ensin, nyt kaikki siis ennakkoluulottomasti soveltamaan!

toisin sanoen: (melkein) ite muutin ja nyt joka paikassa on muuttolaatikoita, jätesäkillisiä tavaraa ei-sitten-yhtään-missään-järkevässä järjestyksessä. ainoat huonekaluni ovat lattiapatja ja yksi tuoli. mutta toi eka versio kuulosti jotenkin kivammalta. luonnollisesti välttelenkin siis purkamista ottamalla tunkiostani valokuvia ja postaamalla niitä mukaironisesti nettiin.

ps. jos joku tietää (koska tottahan tätä blogia lukevat näppäräsormiset remontti-ihmiset harva se päivä) millä ihmeellä saa lasisen valokatkaisijan taustalevyn irti seinästä, olisin tiedosta huomattavan kiitollinen. tähän asti olen sorminäppäryyden lisäksi yrittänyt merkitsevää tuijotusta ja kovaa puhuttelua, ne siis eivät auta.

sisustamisen pimeä puoli

2010-06-09T19:48:00.006+03:00

muuttopäivän selvittyä voikin sopivan sulavasti lipua sisustustuskailuun. en katsele vapaa-aikanani ihastuksesta hihkuen innoa, selaile disain-lehtiä tai ikean-katalogeja. siirrän huonekaluja vain, jos voin hajusta päätellä, että joku kissoista on heivannut sinne jotain varsin pistävän maatuvaa. olen kerran elämässäni ommellut verhot. lopputuloksena toinen päärme oli kankaan toisella puolella ja toinen toisella puolen. huolellahiotut kädentaidot ja tarkkaavainen yksityiskohtien huomiointi ovat siis toisinsanoen ominta alaani.

loogisesti saan päänsärkyä epäsointuvista väreistä ja rumat tai epäyhteensopivat lastulevyhuonekalut aiheuttavat nomparelleihin verrattavan äkkinäisen ja väkivaltaisen murhakierteen. kaiken yksinkertaisen, perusvärisen ja geometrisen suurena ystävänä röyhelöt, rustiikkiset hippi-inkkarikuosit ja muut täydellisen vääränlaiset persoonallisuusilmentymät aiheuttavat vain niitä huonoja väristyksiä. unelmakotini näyttääkin sairaalan ja virastotalon odotusaulan kontrollifriikiltä tarkoinsuunnitellulta rakkauslapselta.

olen siis kaiketi jonkinnäköinen kertaluontoinen salamasisustaja, joten kotipesäasioiden olisi syytä mennä kerralla oikein.

sen toisen suuren ruotsalaisen rantauduttua tänne tampesteriinkin, tarjoutuu tietenkin mahdollisuus kohtuuhintaisiin skandinaavishenkisiin design-rip-offeihin kalustehankinnoissakin. lisäksi sisälläni asuva ponteva tee-se-itse-nainen hihkuu universaalin yleistyökalun ja 700 ruuvattavan irto-osan (ja hyvällä tuurilla lähes yhtä monen ruuvin) nähdessään ja kokee varmasti itsensä varsin emansipoituneeksi kasaustyön onnistuttua edes sinnepäin. mutta vaikka vaatetuksessa laatuvaatimukseni onkin toisinaan tunnetusti alhainen, ajatus liitoksissaan natisevasta vinkurasohvasta ja pyökinvärisestä lastulevyhyllyköstä ei niin sanotusti lämmitä. paitsi kun ne ansaitusti polttaa roviolla villisti ääneen nauraen.

toisaalta intternetin ihmeellinen maailma taas mahdollistaa ylihinnoitellun design-kampeksen tilaamisen ihan manner-euroopasta asti vaikka riehakkaan baari-illan päätteeksi. ja kas, vain noin kahdeksan viikon odotusajan jälkeen huomaatkin käyttäneesi koko sisustusbudjettisi yhteen tosi, tosi vinkeään kattolamppuun.

lisäplussana karvaisen ja ilmeisen anteliaasti ruuansulatusvaivaisen kissalauman omistajana minun pitäisi ehkä myös ajatella jotain "käytännöllisyyttä". mmuahah. toistaiseksi varoitus siitä, miten kokovalkoinen ei muka ole kissatalouden väri on kaikunut kuuroille korville.

ehkäpä ostankin vain kasan pahnoja makuuhuoneen nurkkaan ja hifistelen sitten siinä, missä se on kaikkein olennaisinta. eli datausvehkeissä.

kärsivällisyys on hyve? pffft.

2010-06-06T19:47:00.002+03:00

hyviä asioita juttujen odottamisessa:

aika kuluu todella (todella) hitaasti, ja viikonloput eivät varmasti ole ikinä tuntuneet näin pitkiltä. ei edes pienenä jouluaattoa, syntymäpäivää tai kitt-auton ostoskeskusvierailua odottaessa. kerrankin siis aikaa relata ja ihastella elämän kauneutta kaikessa moninaisuudessaan. tai kuunnella otsasuonen tykytystä maanisesti takahampaita narskutellessa. aika sama.

opit kipeästi tarvitsemaasi luonteenlujuutta ja kasvat ihmisenä hillitsemällä itsesi kauniistikäyttäytyväksi leidiksi (hiljaa siellä takarivissä), vaikka mielesi tekisi poukkoilla hallitsemattomasti seinille ja kiljua "gaaah."

nyt on vihdoinkin sopiva hetki katsoa kaikki ne digiboksiin arkistoimasi paskat scifi-, kauhu- ja splatter-gore-leffat, joita olet säilönyt pienen ikuisuuden. järjetön huonous ja juonenkulun suoranainen heikkous eivät haittaa, ethän pysty keskittymään kuitenkaan. ne sivistävät mustavalkoiset älykköleffat toki jäävät iloisesti pölyttymään kuten ennenkin.

aivoja harhauttaaksesi yrität useasti pohtia, mikä on sanan "kärsimättömyys" suhde sanaan "kärsä". tuloksena päädyt jonkinlaiseen esihistorialliseen hätäiseen nokkaeläimeen. nimeät sen jarkoksi.

yhden keskisuuren naisen kokoisena stressitiivistymänä kannat todennäköisesti mukanasi niin paljon negatiivista energiaa, että siitä pieni kehitysmaakylä saisi riittävästi sähkövoimaa vuodeksi. ei siis sillä että tätä voisi jotenkin hyödyntää, mutta ajatus siitä, että tämä on ehkä kuitenkin joltain toiselta edes vähän pois, piristää hetken.

voit hoitaa laiminlyötyä blogiharrastettasi tyhjänpäiväisellä listausentryllä säälipisteiden toivossa. jos ei muuta, niin näppäimistön tasainen napsuna rauhoittaa (vain lievästi) kärsimätöntä mieltäsi.

gaah. valtakunta (sis. poni ja ikuinen, tai ainakin viikonmittainen, kunnioitukseni) muuttopäivästä, perkele.

varoittava esimerkki.

2010-06-03T16:40:00.004+03:00

hihii, alkoipa jostain syystä hiukkasen naurattaa, kun lueskelin töissä ninan postauksen kolmatta kappaletta. syy saattoi toki olla pakollisen vähäisissä ja stressintäyteisissä yöunissa, kipakanhajuisissa permanent-tusseissa tai sitten päivän työvaatteissa.

aika nappiin raitojen väriä ja valkoisia housuja lukuunottamatta. ai vähänkö olen rajojarikkova pukeutumissääntökapinallinen?

kuten kuvassa kavalasti vaanivasta imurinnurkasta voi ehkä päätellä, asukuvat ovat suhteellisen harvassa (yrittäkää jotenkin selvitä ilman nerokkaita halpatrikoovaateyhdistelmiäni) nykyisissä asumisolosuhteissa, joissa elintilat muistuttavat lähinnä elähtäneiden muinaisraunioiden ja asemasotavyöhykkeen ristisiitosta, mutta kissankarvaisempina. laitan sitten kaksinverroin henkkamaukkaa, kun kotipesään asti kerkeän.

ennaltaehkäisevää tyttöelokuvakritiikkiä.

2010-06-02T22:18:00.003+03:00

sinkkuelämää 2. se on se kaikkien tyttöilytyttöjen (ja, noh, myös -poikien) suosikkielokuva. itse en pystynyt katsomaan edes ensimmäistä osaa ilman parasta ystävääni, 8xkelaus eteenpäin -nappia, ja taidankin jättää suosiolla tämän toisen kokonaan välistä. jotenkin sinkkuelämää -sarjan alkuperäisestä kepeän älykkäästä huumorista ja tarkkaavaisen pisteliäistä kaupunkielämähuomioista on aikojen saatossa jäänyt jäljelle enää kalliissa kengissään täysin randomisti itkeskelevät kuivakkaat munahaukat, jotka jahtaavat yhtä kuluneen elähtäneitä fuckwit-aikamiespoikia itsekritiikittömällä päättäväisyydellä. ei hyvä.

koska juuri minun mielipiteeni on varmasti tärkeä, ajattelinkin antaa sinne kansainväliselle elokuvateollisuudelle muutaman näppärän vinkin, joiden avulla nostaa elokuvasarjan hyvinkin todennäköisten jatko-osien tasoa ja saattaa tarinankerronta takaisin entisen verevälle tasolle.

tai hei, miksei jopa ylikin.

zombiet - viimeisimmistä pressikuvista päätelleen tämä tilanne ei liene kovinkaan kaukaa haettu. kuoppasilmäisten luukakasanäyttelijöiden tarvitsisi enää vain maistella cosmopolitanin sijaan mehevää aivokudosta new yorkin trendibaarissa. mitä onkaan nykyaikainen feel-good-tyttöilyleffa ilman eläviä kuolleita ja ympäriinsä lenteleviä sisäelinpalasia? eipä kuulkaa paljon mitään.

moottorisahat - ainaisten korkokenkien sijaan carrie ostaakin ruokarahoillaan jonsered-merkkisen oranssin moottorisahan, jolla palaa jakamaan armotonta ja varsin väkivaltaista oikeutta rumia olohuoneen sohvaryhmiä, takatukkia ja epätrendikkäitä pystybaareja kohtaan. tämä todennäköisesti toisi myös sitä kauan kaivattua (vai olenko se vain minä?) gore-ulottuvuutta tähän elokuvasarjaan.

isot räjähdykset ja pyrotekniikka - näillä ei voi mennä koskaan vikaan, riippumatta siitä sopivatko ne juuri nyt johonkin "tarinankerrontaan" vai ei. more is more ja messevä räjähdys tekee niin romanttisen herkistelykohtauksen kuin haikean itsensälöytämisskenen.

supervoimat - itkukohtausten, bitch släppien ja mökötysten sijaan voisi elokuvassa ottaa käyttöön oikeat supervoimat! röntgen-katse, venyvät ruumiinosat sekä telekinesia! tai ehkä transformers-tyyliset robottiosat? tiukan parisuhdepaikan tullessa kuuluu vain vaivihkaista metalliosien pauketta ja *puf* charlottesta muotoutuu silmänkäänteessä lämpöhakuisilla ohjuksilla varustettu tankki. hyvästi pitkäveteiset ihmissuhdekriisit ja turhanpäiväiset tarinaakuljettavat riitelyosuudet, tervetuloa ylimitoitetun väkivaltaiset ratkaisut. tulivoimassa vara parempi.

ideoiden hyödyntämisestä vaadin vain mielestäni varsin kohtuullisen 30 prosenttia elokuvan ja oheistuotteiden nettotuotosta. ja jos jonkun mielestä kohennusvinkkini olivat ihan vain pikkuisen ennalta-arvattavia, niin joku on aivan oikeassa. mutta minkäs sille nyt vaan ihminen voi, että yleismaailmallisesti järjettömän siistejä asioita elämässä vaan on niin vähän.

kolmen kohdan kriisiopas. ja vähän tukkaa.

2010-05-27T16:11:00.008+03:00

kaikki ihmiselämän kriisithän on hoidettava täsmällisten ja tunnettujen protokollien ja toimintatapojen mukaan, tai muuten ei elämästä tule mitään. ei sitten yhtään mitään. erityisesti yksityiselämää koskevien rämeiköiden läpäisyyn löytyy kelpo joukko tried-and-tested-menetelmiä, jotka ohjaavat tuuliajolla olevan päähänpotkitun henkilön turvallisesti takaisin keskiluokkaisen ja seesteisen standardielämän satamaan.

newagehaahuilu, self-help-shitti ja muu pusihaliterapiapehmoilu sikseen, puhun siis tietenkin kaikille varmasti tutusta kolmivaiheisesta selviämisstrategiasta.

1. uusi uljas minä - ensimmäisessä vaiheessa tulee ilmaista omaa ei-enää-kahlittua vahvansäihkyvää vaihtoehtopersoonaa ulkoisesti. nyt on se aika ottaa se aina haluamasi vapaaehtoinen jalka-amputaatio ja porkkanainen rekkalesbosiilitukka, jotka tiukkapipokonformisti ex-siippasi aina tyrmäsi epäseksikkäänä. jos olet mies, kasvata viikset.

2. dekadentti boheemielämä - tämä tunnetaan kotoisammin näyttävänä baarinoloiluna. uudelleenlöydetty yksilönvapautesi säästää sinut niiltä varsin ikäviltä kysymyksiltä, kuten "missä olit?" "koska sä tulit kotiin?" ja "miten joku voi olla noin humalassa?". kun kukaan ei ole määräämässä, on korkea aika vapauttaa se parisuhteesi tukahduttama sisäinen diivasi kaupungin yöelämän räiskyvään sykkeeseen kanssaihmisten iloksi ja elää kerrankin täysillä. ja kun sanon täysillä, tarkoitan todella, todella humalassa.

3. yksinkuolemisen sala-angstaus - yleensä sopiva fiilis löytyy edellisen jälkeisenä aamuna. varmistu, että kukaan ei katso, ota hiljainen tuijotus iäisyyteen ja visioi tarpeellisella tarkkuudella esim. parhaiden ystäviesi häät ja lasten nimiäiset, joihin tulet ainoana mustiinpukeutuneena ja kurttunaamaisena vanhanapiikana, jolle annetaan tiskausvastuu muiden nauraessa omakotitaloprojektihankkeidensa kommelluksia. edistyneet hakevat lisäpotkua kuvittelemalla omat hautajaisensa, joihin ei tule yhtään vierasta. kaikki kaverisi kun ovat ydinperheineen viettämässä laatuaikaa huvipuistossa juuri sinä päivänä.

toistetaan tarvittaessa, kunnes se hemmetin seesteisyys saapuu.

kotipesäasioiden aivan järjettömän tuskaisan hidasta etenemistä odotellessa ajattelin edistää kohtaa 1. tässä siis se lajityypillinen kostonomainen kriisitukka.

se on siis toiselta puolelta lyhyt, toiselta puolelta pitkä ja varsin ihkuisa epäkeskotukka. sry 'bout the duckface, itsensäkuvauspanostukseni (ja -tarkennukseni) on tavallista alhaisempi.

kissakavereista ja -vihollisista

2010-05-20T18:01:00.008+03:00

kissakavereita ei jätetä ja siitä on taas oikein b-luokan julkkisten kansoittama kampanjakin, jos asia oli siis jollekin epäselvä. että mitenkäs se nyt kissojen kanssa oikein menikään, pistettiinkö ongelmajätteeseen vai heitettiinkö suoraan luontoon? menkää siis tykö ja osallistukaa. lukutaitoiset löytävät ohjeen täältä, muut ihmettelenevät jänniä mustia koukeroita valkoisella pohjalla.

ja jos nyt sattuu tilanne, että kodin kissaeläin esim. raatelee lempikengät, mouruaa kaiket yöt järjettömällä äänenvoimakkuudella, läpsäisee tassulla aina ohimennessäsi ja muutenkin käyttäytyy varsin ärsytyskynnyksenylittävästi ihan kaiken aikaa, sitä ei tule jättää.

se tulee laittaa laatikkoon ja postittaa esimerkiksi pahimman vihamiehesi huoleksi.

esim. sen naapurin sedän, joka aamuvarhaisella laulaa varsin väreilevällä ja yllättävän kantavalla miesäänellä (ja get this, sekä haitarin että järjettömän menevän trio-erectus-discofiiverbiitin säestyksellä) heili karjalasta. ja useita, useita muita aikamme eläviä klassikoita. ole setä hyvä, keskisuuri laatikollinen huutomauria juuri sinulle.

(disclaimer: postauksessa esiintyvää mahtiäänistä kissaeläintä ei ole naapurihuoneesta kantautuvien karjumaukujen perusteella toistaiseksi postitettu mihinkään. toistaiseksi.)

kesähousunainen ja kiinteistöt.

2010-05-16T20:23:00.005+03:00

gaah. asunnonmetsästys, hellekeli ja edellisen illan baaritraumat eivät olekaan niin hyvä yhdistelmä kuin ehkä äkkiä voisi olettaa. olen yhdessä päivässä tekohymyillyt kiinteistövälittäjille kiintiöni täyteen vuosiksi eteenpäin, sekä tallustellut ympäri tampesterin keskustaa ja sitä ympäröiviä huudeja preussilaisen määrätietoisella marssiaskeltahdilla ehtiäkseni kaikkiin noin seitsämään miljardiin esittelyyn.

sen lisäksi, että asuntoesittely on aika olennainen osa henkilön oman kotipesän metsästystä, se tarjoaa mukavan näkökulman halveksia ja arvostella ihan vieraiden ihmisten elintiloja ja -tapoja. miten ihmiset pärjäävät muka yhdellä vaatekaapilla (köyhää!)? tai ilman kirjahyllyä (sivistymätöntä. ja mahdollisesti lukutaidotonta!)? miten joku on voinut ajatella pinkin ja pitkulaisen neulotun seinäkoristeen soveltuvan muuhun kuin tyylirikollisten kuristamiseen (mautonta!)? mitä oikein ajattelitte valitessanne tapettia (sisällissotaa!)? ja etenkin, miten ihmeessä minä olen voinut elää ilman koko seinän levyistä tilavaa auringonottoparveketta (hemmetin huonosti, that's how!)?

kulman takaa salamana hyökänneen kesän kunniaksi hommasin kesähousut. ne on ubervetävät. tolleen lörppöhaaraisella tavalla.

more facts of tiiti

2010-05-13T18:17:00.006+03:00

mitäs sitä kieltämään, itsestään puhuminen - se vaan on niin ässää. että miksi lopettaa kesken. seuraa siis kolmas ja käänteentekevä osa jännittävässä saagassa, joka satana faktana tunnetaan.

51. syön takeaway-kiinalaista aina samasta sinisestä kupista ja aina samoilla sinisillä syömäpuikoilla

52. sinisissä syömäpuikoissa on piirretty valaankuva

53. omistan myös vihreät syömäpuikot, joissa on krokotiilinkuva

54. jos joudun syömään takeaway-kiinalaista vihreillä krokotiilipuikoilla, ruoka on käytännöllisestikatsoen pilalla. toki kerron tämän äänekkäästi ympäristölle, varmistaakseni, että asian perikurja laita tulee kaikille ilmi.

55. sanomattakin selvää, että krokotiilipuikot ovat ns. vieraspuikot. vieraspyyhe on ruma ja oranssikukertava. tai oli, ennen niitä noin 9 miljardia pesukertaa. nyt se on vain hailakasti oksunvärinen. ettekä edes halua tietää, mitä löytyy vieraspeiton pimeästä menneisyydestä. sama logiikka on sovellettavissa muihinkin vierasvaroihin. tästäkin huolimatta kuvittelen, että jotkut ihmiset pitävät minusta. ainakin toisinaan ja ohimennen.

56. vaikka olen just hyvä näin (tm), jos saisin valita (noh, periaatteessaa saankin, mutta ei kerrota mulle) näyttäisin just samalta kuin linda hamilton t2:ssa käsisuonineen kaikkineen.

57. luulen tietäväni suunnilleen, kuinka paljon työtä tuohon kuntoon pääseminen tarkoittaisi

58. haluaisin silti. sitten viettäisin kaiket päivät pullistellen vereviä käsisuoniani, kunnes tukehtuisin vellovaan itserakkauteeni. eikä mieleni tekisi lähes yhtään jätskiä.

59. olen aika varma, että tätä lukee useampi tuttu ihminen kuin minulle on maininnut.

60. johon mitenkään liittymättä, pidän todella, todella paljon työstäni.

61. ja jos saatankin perustyöpäivän aikana kiroilla kuin merimies (paitsi äänekkäämmin, monisanaisemmin ja alatyylisemmin), lyödä päätäni työpöytään ja tuijottaa äärettömään tyhjään pimeyteen sanatta pieniä ikuisuuksia, se on vain tapani ilmaista suunnatonta, lähes pohjatonta, etten sanoisi, motivaatiotani kaikkea tekemääni kohtaan.

62. tosin jos olen aivan rehellinen, edellisen faktalistan vanhat lapsuuden toiveammattihaaveeni eivät ole edelleenkään oikeastaan yhtään hullumman kuuloisia. tehdäänköhän avaruuspukuja mustana? tai henkkamaukalla...

63. en pidä itseäni erityisen tyylikkäänä, vielä vähemmän muodikkaana. tyyliblogi tarjoaa vain aihepiirinä sopivan vapaamuotoisen viitekehyksen itseääntoistaville vätinöilleni. ja saan tekosyyn leuhkia uusilla kengilläni.

64. olen aivan tarpeettoman ylpeä siitä, että osaan käyttää sanaa "viitekehys" lauseessa.

65. osaan käyttää myös sanaa infrastruktuuri.

66. tai ainakin luulen niin.

67. ja sanoakin sen. jos oikein keskityn.

68. olen maailman laiskin feisbuukstatusten päivittäjä. päivitän omani ehkä kerran vuodessa. se ei estä minua stalkkaamasta kaikkien muiden statuspäivityksiä lähes pelottavalla omistautuneisuudella.

69. olin lukiossa hetken kasvissyöjä. en mitenkään säälistä, eläinrakkaudesta tai palavasta aktvisimista, vaan luultavasti ihan puhtaasti erikoisuudentavoittelusta tai tekemisenpuutteesta (maalla pääsi näin helpolla, eikä tarvinnut ottaa kokonaamanpeittävää tribaalitatskaa tai köyttää itseään puihin). aluksi unohdin usein uuden ruokavalioni ja muistin vegelinjan vasta puolivälissä vetäessäni hyvällä omallatunnolla nakkikastiketta naamaan. olin silti "kasvissyöjä" kaksi vuotta. jos joku kysyi.

70. ihmiset, jotka sanovat "nomparelli" aiheuttavat minussa pitelemättömän murhanhimoisen raivokohtauksen. se on nonparelli, saatana. kerron tämän, koska raivostumisen määrä on täysin epäsuhtainen siihen, kuinka usein tämän universaalin epäkohdan missään kohtaan.

71. tykkään karkeista (tämä kohta on omistettu edelliseen faktalistaan kommentoineelle heinille)

72. käyn juuri nyt läpi suuria ja mullistavia muutoksia elämässäni (voisi jopa sanoa, että elämäni infrastruktuuria heiluttavia *köh*) ja ... tai paskat.. tästä tuli äskettäin trendikäs ja menevä sinkkublogi.

73. tai who am i kidding, samanlainen whineävä ja iloisesti nollaelämäisä nörttiblogi. mutta nyt siis entistä vähemmillä miekkosilla.

74. tällä saattaa tai ei saata olla vaikutusta päivitystahtiin, äkkinäisiin post-traumaattisiin-tukkaoperaatioihin tai aaaargh-aaaargh-aaaargh-kuolen-yksin-niin-yksin-aihepiiriin kuuluvien tekstien määrän yllättävän räjähdysmäiseen kasvuun.

75. lisäksi katson tämän oikeuttavan n-suurempi-kuin-yksi paria järjettömiä lohtukenkiä. lohtukengät tunnistaa siitä, että niillä on totaalimahdoton kävellä yhtään missään olosuhteissa.

pants of (weird) fishing

2010-04-29T22:27:00.002+03:00

tilasin marjan pejoskin weird-ass-rikkinäiset-mukaverkkosukka-pöksyt asoksen alesta, koska päätin, että weird is good. ainakin pieninä (ts. keskivertonaisen byysien kokoisina) annoksina vakiomustan kaverina.

kaivoin myös räntäsateesta huolimatta poikkeuksellisen optimistisen kevättoiveikkaana kaviosaapakset kaapinpohjalta. kopistelen niillä kostoksi sisällä. klip, klop. klip, klop. hevonen on pop.

ja toinenkin neljännes

2010-04-28T22:13:00.005+03:00

kiitos vr:n ja ilmalan varikon jännittävien (ja etenkin varsin yllättävästi paikallaanpysyvien) maisemien, toinen setti turhaa tietoa pikatahtia. luonnollisestihan pidän näistä pistokokeet myöhemmin.

26. aloitin siis kirjoittamaan tätä junassa, koska pidän tätä rentouttavampana tapana viettää aikaani, kuin mokkulan kenttäsignaalinvahvuuden alati laskevan indikaattorin neuroottisen pakonomainen tuijotus työsähköpostien latautuessa. osaan myös painaa send/receive-nappulaa riittävällä aggressiolla tässä kirjoittamisen lomassa.

27. vihaan sitä, että viereiselle istumapaikalle ryysii joku ilman paikkalippua hengästyneenä ja viime tingassa. varsinkin, jos ympärillä on muuallakin tilaa. personal space, i need it.

28. kuten ilmeisesti tekee täti, jonka viereen minä äsken ryysin. ainakin päätellen siitä potenttien ja väkevien ns. hiljaisten tappajien määrästä, jota hän puskee ilmeisenä oikeutetuksi katsomanaan kostona hengitysilmaan sillä vauhdilla, että pois vaan oksat ja muut helposti syttyvät irtaimistot.

29. yritin vuorostani kostaa luomalla pistäviä, tiedän-että-se-olet-sinä-katseita tädin suuntaan. näin se pyörii sosiaalisesti taitavien ihmisten elämä.

30. lähes suurrikollisessa menneisyydessäni olen käynyt kerran omppuvarkaissa ja kerran olen syönyt yhden irtokarkin (fyi: se oli semmoinen kolakarkki) kaupan irtokarkkilaarista maksamatta. kuulun siis käytännössäkatsoen mafiaan. syyllisyyden raskas taakka painaa harteillani päivittäin.

31. en ole ikinä lukenut tuntematonta sotilasta, tämä sopii minulle vallan mainiosti.

32. jos olen yksin hississä, jossa on peili, irvistelen lakkaamatta. teen yllättävän harvoin tätä epähuomiossa muiden ihmisten ollessa hississä.

33. koen tarpeelliseksi huomautella telkkarille teevee-juontajien ja muiden esiintyjien ilmeisistä virheistä, puutteista ja epäonnistumisesta työssään ja ehkäpä jopa koko elämässään. vielä jonain päivänä kaikki neuvoni kuullaan.

34. tykkään mäkhampurilaisista. minusta siinä, että lasketaan suolakurkut ja punnitaan teollisenkeltaiset juustonviipaleet on jotain niin epäpyhää ja henkisesti epäpuhdasta, että sen on pakko olla oikein. ostan aina hampurilaisen, jossa on suurin mahdollinen tilavuusprosentti juustoa.

35. katson kaikki läskidokumentit teeveestä, riippumatta siitä, oliko puhe kukkien ylipainosta tai sian oheistuotteiden ylituotannosta ihmislihan sijaan.

36. kuuntelen aamuisin radiorokkia, koska minusta on hauska kuulla, kuinka keski-ikäiset sedät nollaavat käsikirjoitetuilla laineillaan airheadeja julkkis-wnb:itä ja nauravat sille, jos joku uhreista ei vastaa puhelimeen. se on mielestäni vain kaikilla tavoin oikein, eikä ollenkaan säälittävää.

37. hyppään aina kadulta jalkakäytäväkorokkeelle pienellä loikalla. aina.

38. olen nukkumisaineenvaihdunnallisesti jääkarhu, sopiva lämpötila nukkumiseen on sellainen, että herätessä nenänpää on ihan jäätävän kylmä.

39. en erota oikeaa ja vasenta ilman miettimistä. luin jostain että tämä on nerokkaiden/luovien/muuten vaan todella, todella ässien ihmisten merkki. en kyseenalaista tätä mitenkään vaan luotan tähän sokeasti faktana. teidänkin pitäisi.

40. myös omiin jalkoihinsa kompastuminen ja erinäisiin asioihin sekä juttuihin törmäily on vastaavalla logiikalla todella, todella ässien ihmisten merkki. ellei sitä tee joku dorka. sitten se on vaan aika hassua.

41. vihaan turhaa small-talkia, kun se tehdään puoliväkisin ja muodon vuoksi vaikka oikeaakin asiaa olisi. katson oikeudekseni vastata mites menee/kuis sujuu/mitä kuuluu -kysymyksiin (joiden taustalla on selkeästi aistittavissa jotain hiipivää megatyölästä ja/tai ärsyttävää) "niinmitäsullanytoli?".

42. en edellisestä huolimatta pidä itseäni epäkohteliaana. epäkohteliasta olisi huutaa esimerkiksi: "no sano nyt se vitun asiasi.". ei siis sillä, että olisin harkinnut.

43. olen kyylä. tosin itse muotoilen sen enemmin niin, että pidän ympäristöni tarkkailusta tai että seuraan aktiivisesti elinpiirini tapahtumia. rehellistä vanhaa kunnon kyyläystähän se kuitenkin on.

44. veikkaan, että osaan kirjoittaa nämä sata faktaa paljastamatta itsestäni oikeastaan mitään oikeata.

45. veikkaan, että tämä sopii kaikille enemmän kuin hyvin.

46. koen omista asioista tai tekemisistäni vakavasti tai syvällisesti puhumisen ylipäätään rasittavana jaaritteluna. lähes ahdistavana, ellei kyseessä ole joku todella tuttu, ja siltikään harvoin tahdon kenenkään mielipidettä elämääni. ite failasin, katsokaas.

47. pienet karvaiset eläimet haistelevat toistensa takapuolta tutustuessaan uusiin lajitovereihinsa, minä kuittailen minkä kerkiän. vittuilen (kaikella hellyydellä, toki) oikeastaan vain ihmisille, joiden tahdon leikkivän mun kanssa. kuittailussa ja pelkässä ilkeilyssä on mielestäni iso ero, toisinaan vain omassa päässäni.

48. kun haukottelen, silmistäni vuotaa vettä. tämä on todella kätevää tylsissä palavereissa, joissa (kiitos tämän featureni) näytän aina vähintään itkuiselta, vaikka onnistuisin haukotuksen vaivoin piilottamaankin.

49. tukkani ei ole ollut omanvärinen 14 vuoteen. käytän värillisiä piilolinssejä, korkokenkiä, topattuja rintsikoita ja muoviripsiä. silti koen olevani varsin luonnollinen ja metsänpeikohtava.

50. lihapullat = parhautta.

täälläkin sataa.

2010-04-28T08:25:00.003+03:00

kuten niin usein ennenkin elämässä, koska kaikki muutkin niin minäkin. sata itserakasta ja -keskeistä bloggarifaktaa (joita ette ole muissakaan blogeissa jaksaneet lukea) osissa sitä mukaa, kun en keksi muutakan edes puolijärjellistä postattatavaa, mutta tarvitsen epätoivoisesti jotain ajantappopuuhaa. lukekaa ja hämmästykää. tai feikatkaa edes.

1. harkitsin vakavasti tämän faktalistan tekemistä excelillä

2. vihaan exceliä

3. pienenä minulle kerrottiin, että kettu oli syönyt valkoisen lemmikkikanini yöllä. äitini paljasti vasta ollessani reilusti yli 25-vuotias ajaneensa vahingossa karanneen kanin yli. tästä johtuen en oikein luota kettuihin.

4. saan this-is-sparta-itsekuri-kicksejä aikaisin aamulla tehdyistä salitreeneistä ja juoksulenkeistä, olen näistä kohtuuttoman ylpeä.

5. en saa kieltä silleen rullalle. yritän silti lähes päivittäin. jonain päivänä jompi antaa periksi, kieli tai pää. toivottavasti eivät kuitenkaan molemmat yhtä aikaa, tai tulen näyttämään tosi hassulta.

6. saarnaan kaikille kuuloetäisyydellä oleville evankelistamaisella vakaumuksella urheilun elämänlaatua nostavasta vaikutuksesta, vaikka ostin ensimmäiset verkkarini vasta lähempänä kolmeakymppiä.

7. paska ylituotettu popmusiikki, luvs it.

8. tässä vaiheessa kaduttaa ensimmäisen kerran, että aloitin tällaisen typerän listaprojektin.

9. tässä vaiheessa muistan, kuinka paljon tykkään puhua itsestäni ja jatkan typerää listaprojektia.

10. pienenä ratsastin ponilla riistoponitallilla, jossa oli lainakypäriä. oikeita oli vähemmän kuin lapsia ja hitaat lapset joutuivat ottamaan mopokypärän (oi kyllä). minä olin ehkä hidas, mutta kyynärpääni oli nopea. minä en poniratsastanut mopokypärä päässä. ikinä.

11. tykkään leipomisesta. se on mielestäni vähäsen noloa ja turhan kurinalaista avantgardistiselle edelläkävijäluonteelleni. leivon silti.

12. omistan kaikki discworldit pokkareina englanniksi. ne eivät ole vain pönkittämässä kirjahyllyni katu-uskottavaa ja tiedostavaa kulturellia viileyttä, vaan olen myös lukenut ne.

13. kutet muutkin kirjat hyllyssäni, paitsi no logon, jonka jätin kesken. ei vaan pysty.

14. muistan häpeällisen nörttiepäuskottavasti vain kaksi piin desimaalia. pii = kolmeyksneljäjotain.

15. kun olin pieni, tulevaisuuden toiveammattini olivat: astronautti, se nainen macgyveristä (ei siis vosu du jour, vaan se isotukkainen tiedemiesnainen) ja rikas ex-vaimo.

16. juon käsittämättömät määrät pepsimaxia. vältän sokerilimppareita kuin ruttoa, paitsi vieraskoreudesta. todennäköisesti, jos saisin valita, ottaisin ennemmin sen ruton kuin sokerilimpparia. että tiedätte mitä tarjota, kun tulen kylään.

17. saan kylmiä väreitä (siis niitä huonoja) liian lyhyistä housunlahkeista.

18. saan kylmiä väreitä (siis niitä hyviä) oikeinpilkutuksesta.

19. en ole ollenkaan niin nokkela kuin annan (itseni) ymmärtää.

20. mulla on ajokortti, mutta en ole ajanut autolla sen saamisen jälkeen. yhtään. ajan taksilla ja ponilla, saatana.

21. vihaan joukkueurheilua ja lähes kaikkea muutakin synkronoitua ryhmäharrastetta, jossa en voi itse sanella aikatauluani ja tekemisiäni. yhteistyökyky ja tiimipeluri lienevät siis syntymätodistuksestani unohtuneet keskimmäiset nimeni. yhdysviivalla.

22. et sää mua määrää.

23. en oikeastaaan tunne yhtään syyllisyyttä ostaessani henkkamaukasta vaatteita.

24. toisinaan feikkaan sivistyneempää kuin olenkaan, ihan vaan siksi, että tajuan keskustelun toisen osapuolen tajuavan asiasta vielä vähemmän kuin minä.

25. mulla on työääni ja normiääni. joskus haluaisin bitch släpätä työääntäni.

ite arvoin.

2010-04-27T21:33:00.004+03:00

suuren ja virallisen uhmaikäarvonnan suoritti neiti random.org ihan äsken.
pyrotekniikkavälineet voitti mau, vapaavalintaisen postauksen laura turuust. "voittajille" laitetaan mailia ihan-just-koht (lauralle ehkä helpommin, kun se ilmoittaa mailiosoitteensa tai pistää mulle postaustoiveensa kommenttiin tai maililla). lisäksi pyhästi lupaan hanskalle viskiä ja haureutta, opettaa julialle tarpeeksi nasevan takasuoran, jos joku nauraa sun tennareille kolmikymppisenä, sekä tehdä joskus vielä oikeastikin hauskan postauksen.

jos tolleen niinkuin läpileikkauksenomaisesti häpeilemättömiä ihkutusvastauksia katsoo ja nerokkaan karvalakkipsykologismaisesti analysoi, päästään (tai ainakin minä pääsen, joka on ainoa jolla tässä blogissa on merkitystä) ainakin seuraaviin johtopäätöksiin:

laku is loved by all. kuten myös kissat.
ihmisvihassa more is more.
ykkönen on ykkönen (lisäksi koin pakottavan tarpeen hihittää varsin debiilisti joka kerta, kun kertoi toivovansa palkinnoksi kakkosta. ihanaa omistaa aikuismainen ja kypsä huumorintaju.).
ilmeisen monella lukijalla on kokemusta aa-kerhoista
blogin satunnainen mieslukija on postaustoiveestaan päätellen ihan täsmälleen yhtä pohjattoman iivil kuin ilmapiiriin sopiikin (ja parempi sekin kuin joku sukkahousuperverssi. tosin en ole tarkemmin ajatellen ihan varma, ovatko nämä toisensa poissulkevat.).

kiitokset kaikille onnistuneesta egonpönkityksestä, tuli tarpeeseen ja olen taas leuhka as ever. tykkään teistä kaikista. vaikkakin aika vähän.

aa niinkuin maanantai.

2010-04-26T20:40:00.006+03:00

aaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaa
aaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaa
aaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaa
aaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaa
aaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaa
aaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaa
aaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaa
aaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaa
aaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaargh.

eipä juuri muuta tästä päivästä.

hapsiaisen uudet vaatteet.

2010-04-25T17:25:00.004+03:00

otsikossa mainitun lisäksi moni muukin pienenä tyttönä uskollisesti seuraamani ohjelma olisi ollut paljon parempi (käytännön elämänoppeja opettavaisemmasta nyt puhumattakaan) kappale elävää lastentelevisiohistoriaa, jos siinä olisi ollut haarniskoja ja hampaikkaita kissapetoja.

toisinaan sitä voi vaan onnitella itseään kaikessa hiljaisuudessa siitä, kuinka normaaliksi ja yhteiskuntakelpoiseksi (vertailuryhmänä käytetty kroonisia pyromaanitaipumuksia omaavia alkoholisoituneita ja toisinaan hallusinoivia väkivaltarikollisia) sitä on kasvanut, vaikka telkkarista on varsin vaikutusalttiissa iässä tullut katseltua puhuvaa kättä akvaariossa ja puolalaisia kommunismiviboilla varustettuja työläisunelmavalistushenkisiä remonttimiesvahanukkesarjoja. eivätkä ne enää tule edes uniin. niin usein.

pieni musta mekko ja iso valkoinen sarjatallentaja

2010-04-24T17:28:00.004+03:00

koska mikään postimyyntitilaus ei ole täydellinen ilman jotain pientä, mustaa ja sopivan skankmaista, tuli nellyn sala-alepaketista napoleonvibojen lisäksi myös lörppäselkämekko. tällä kertaa sen verran ihan-jo-oikeastikin-lyhyt, että vaikka rhian postauksessa uhosinkin lyhyiden helmojen puolesta, piti tuonne värkätä paksut leggingsijutut alle (ah, onneksi elän aikana, jona on yleisesti hyväksyttyä mennä pitkissä kalsareissa baariin. siis ainakin jos on nainen.).

nyt siitä tulee mieleen joku virtaviivainen supersankari-trikooasu (or is it just me?). sain sentään pidettyä kapteeni amerikka-posetukset kurissa. sekä tässä ite-otin-kuvatuksessa, että baarissa, jossa kävin olemassa juurikin täsmälleen yhtä säkenöivän nerokas kuten aina. olen huomannut olevani merkittävästi parempi toisten ihmisten elämässä kuin omassani. no, onneksi sekin on anteeksiannettavampaa, kun on kivat kengät. vaikkakin saatoin vaihtaa ne maihareihin ennen lähtöä. oh well.

ahhahah. hämmästyttävä siristely-ja-mutristusnainen iskee jälleen. että eipä tässä turhaan olla supersankariasussa. ja lisäksihän kiitollinen kokomustahan erottuu varsin näppärästi kuvissa. no, se on musta lörttöisä, 'nuff said.

oikeastihan ostan selkäyksityiskohtavaatteita vain, jotta saisin tekosyyn kuvata omaa takapuoltani. ihan kuin siihen mitään tekosyytä edes tarvittaisiin.

seuraavaksi on varmaan hyvä aika kohdata digiboksille huonoa omatuntoa ja suorituspaineita aiheuttamaan kerrytetyt rästitelkkaohjelmat. ehkä henkilö voisi opetella suhteuttamaan tallentamansa teevee-crapin määrän siihen oikeasti kyseisen tauhkan katseluun käyttämäänsä aikaan. tai opetella painamaan sitä deleteä ilman vuosien tuskaisaa harkintaa ja pohdintaa. mutta jos ainakin ne sons of anarchyt (sivuhuomautuksena, olen harvinaisen iloinen, että nykyään ei niin hanakasti suomenneta teeveesarjojen nimiä. muuten joutuisin varmasti katsomaan epäjärjestyksen poikia tai vallatonta moottoripyöräkerhoa)vilkaisisi. tai sitten katson vaan sen jakson, jossa jax rakentaa alussa jotain vajaa (tai jotain, en keskittynyt tähän osuuteen.) ilman paitaa. taas.

villahousu- ja äänieristysperjantai.

2010-04-23T20:13:00.005+03:00

koska työviikko on taas vaihteeksi ollut ihan rehellisen craptastic, ei viikonloppu voinut alkaa tarpeeksi nopeasti. edes epäreilu räntäsade, väsyhirmu tai suurnälkä eivät oleellisesti pienennä tätä onnentunnetta. tai jos yrittävät, torjun suklaalla. uudella polka-karkki-maustetulla sellaisella.

päivällä jalassa neulesortsit ja käsissä alesta bongattu strassipaita. kavereina kulahtaneet en-päivääkään-vaihtaisi-pois sarjan asusteet rullahuivi, pipo ja nahkarotsi. ja ipod, joka sopivasti eristää ulkomaailman pahuudelta tarvittaessa.

"ai sanoitko jotain tärkeääkin? mää kuulin vaan sleieriä. ei voi auttaa.". vielä astetta iivilimpää on vain nyökytellä ja sanoa "nii just." empaattisella silmäkontaktilla höystettynä sopivissa väleissä kuulovempaimet näkyviltä piilossa ja volumesäädin sopivan kovalla. mutta pois se minusta.

ja muistakaahan kehumisarvonta. aina on tilaa vielä yhdelle, joka osaa sopivasti imarrella.

diktatuurin, sir seanin ja päivän mekon looginen yhteys.

2010-04-22T00:28:00.009+03:00

nelly.comin "salaisesta" alesta (salainen ilmeisesti, koska jossain suola-aavikon syvimmissä ja pimeimmissä uumenissa asustanee joku kuurosokea erakko, jonka kaikkia mahdollisia aisteja ei ole noilla mainoksilla tärvelty. vielä.) riehuvassa ahneuspuuskassa hommattu marssibändi-släsh-napoleon-mekko.

en tiedä teistä, mutta minusta viittaukset (vaikkakin kaukaahaetut ja puoliväkisinväännetyt) kääpiömittaisiin, kauan sitten traagisesti kuolleisiin valloittajasankareihin ovat vaatteissa aina definitiivinen ja selkeä plussa. seuraavaksi siis turkishattu, kanuuna ja ratsuelefantti. kansanmurha ja diktatuuri ovat uusi musta.

yksi bond-pahismainen turkisasuste tunki kuvaankin. olen varma, että kissansilittely edesauttaa maailmanvalloitus- ja -orjuutushaaveiden toteutumista. omieni (sekä kissojen, että suunnitelmien) kohdalla pitää vain muistaa teloittaa se nerokkaita mutta läpensä pahoja plänejäni estämään tullut brittiläinen agenttikomistus (jos saa toivoa, niin nuori sean connery, kiitos) välittömästi, eikä jättää hommaa jonkin monimutkaisen (ja etenkin hitaan) laser-leikkuritappokojeen vastuulle.

läskit karvaoliot <3 (sis. sekä maurin, että sean conneryn)

niskalenkki.

2010-04-21T17:33:00.006+03:00

gina tricot, se vasta on kummallinen paikka. ensinnäkin vihaanvihaanvihaan siitä jyskyttävää diskohumppaa, joka raikaa ihan kokoajan ja ilmeisen täysillä koko kaupassa (en tajua, miten siellä voi olla töissä ilman semmoisia päheänoransseja metsurikuulosuojaimia). vihaan niitä lammasmaisen surkeina tyttöystäviään/vaimojaan/sellaisiksi haluttavia seuraavia pienen alistuneen eläimen maneerein hipsiviä miekkosia, jotka kannattelevat shoppauskierroksella aikaisemmin kerrytettyjä vaatekasseja ja välttelevät alusvaateosastolle katsomista (ihan uteliaisuudesta, tietääkö kukaan yhtäkään miestä, joka astuu tuonne vapaaehtoisesti?). vihaan niitä ruuhkautuvia teinityttölaumoja, jotka änkevät sovituskoppiin yhtä tehokkaasti kuin klovnit tosi tosi pieneen autoon. vihan niitä kökkölaatuisia seitinohuita trikoovaatteita roikkuvine langanpätkineen, jotka on ilmeisen väkivaltaa käyttäen ahdettu täpötäysille rekeille, josta on mahdotonta saada mitään esille ilman tuskaista kiskontaa, vetämistä ja erinäisiä venkutusoperaatioita.

mutta erityisesti vihaan sitä, että siellä on pakko aina käydä, koska sieltä löytyy silloin tällöin jotain tosi kivaa.

kuten tämä mekko, jossa on tuommoinen weird-ass-etuleikkaus sekä takana solmuviritelmä. vähän niinkuin toi otsikon niskalenkki. mikä sattuma. ehe ehe. oikeasti olisin mieluusti kertonut tässä kohtaa jonkun mehevän kaskun kreikkalaisroomalaisesta painista, mutta en osaa. mekon malli on sellainen (ts. aurinko ei paista kainaloaukosta sisään), että sitä voi kesän tullen pitää myös ilman mummomaista aluspaitaa, jolloin takaosakin päässee enemmän oikeuksiinsa. ai niin, ja toki se on väriltään ihkuisan mitäänsanomattoman harmaa.

pieni muovibambi- ja jokapäivä-karkkipäiväkerhojen update.

2010-04-20T20:14:00.003+03:00

räps. räps. kävin huollattamassa feikkiripsiä viime perjantaina, reilu kaksi ja puoli viikkoa laittamisen jälkeen. olivat siinä vaiheessa jo varsin harventuneen oloiset, josta tosin syytän lähinnä itseäni. ja ilmeisen rakasta silmänsohimisharrastettani. huollossa ne saatiin kuitenkin takaisin kuosiin, ja näyttävät siis tänään tältä.

ripsiasentaja sanoi, että ripseni kasvavat melkoisen kovaa vauhtia, joten myös sen takia osa ripsistä oli tipahtanut. yritin myös isojen tyttöjen pelotusjuttujen traumatisoimana tentata ja udella oliko ripsissäni havaittavissa joukkotuhoa, massakatoa tai pälvikaljuutta tai muita seurauksia turhamaisuuteni pahaksi palkaksi. ei kuulemma ollut.

lyhyestä ensikestosta huolimatta härpäkkeet ovat kuitenkin niin ihkuisat, että annan niille ainakin toisen tilaisuuden. toisen laittokerran jälkeen nämä ovatkin pysyneet jo paremmin. olen yrittänyt opetella välttämään silmähieromista, naamallaan nukkumista sekä mitä tahansa ripsikontaktia (jota tapahtui yllättävän useasti ja moninaisissa paikossa, kun tarkemmin asiaan keskittyi). olen jopa toisinaan yrittänyt pitää sivuheitto-otsistani pois suoraan ripsien päältä (toisaalta, kellopeliappelsiinityyliripsissä olisi jotain kovin vetoavaakin). se vaan on mörköllekin mukavampi aamulla herätä, kun näyttää edes pikkuisen siltä, että olisi menossa ekstraamaan dynastiaan.

ja sitten silmämuovitikkuja jopa tärkeämpään asiaan (kuten tassumallimme risto alla esittää):

kaupassa oli uusia duello-lakuja! valkosuklaaomenajotainjossainmakuisia!

uhmaikäblogi ja asiaankuuluvat juhlallisuudet

2010-04-19T14:17:00.007+03:00

se on tämä blogi kaksvee. melkein tasan. voi niitä kaikkia tähänkin kulutettuja tunteja! voi niitä moninaisia (no ei oikeasti) lameass-itselaukaisuposeja! voi sitä henkkamaukan kasvatettua liikevoittoa (ja vähän niinkuin lisäplussana, työllistettyjä näppäräsormisia bangladeshilaislapsia)! vähänkö olisin voinut pelastaa maailman, edetä urallani tai syödä lakua kaikella sillä ajalla. eikäkun ton viimeisenhän mä teinkin. että ei sitten mitään. ensimmäisestä postauksesta voidaan päätellä, että ainakaan ihmisenä ei olla kasvettu tänä aikana kovinkaan merkittävästi. paitsi tietysti siitä hauiksen kohdalta.

koska olen kerrankin herttaisella ja ihmisystävällisellä päällä (kerran kahteen vuoteen ei nähdäkseni ole turhaa pehomoilua), ajattelin pitää arvonnan. hei kaikki, free stuff! tai ei aivan ilmaista. tietenkään. vastineeksi sinun tulee jättää kommentti, keksiä itsellesi nimimerkki, (kertoa spostiosoitteesi, jos ei vaikka blogger-tilin kautta selviä), sekä kuka olet ja tärkeimpänä miksi tämä blogi on niin awesome.

lähinnä, koska henk. koht. hieman ihmettelen miksi kukaan muu kuin minä itse (tai no, oikeastihan tsekkaan vaan kuvat, kuka noita lätinöitä kestää) jaksaa lukea jakomielitautisin sulkulausein höystettyjä kuudenrivinpituisia lauserakenteitani (kuten tämä, btw) muuten kuin masokismi- ja myötähäpeämielessä. tietty nekin on ihan hyviä syitä, siis. lisäksi pseudoälykköegoni kaipaa välitöntä ja kritiikitöntä pönkitystä. toki jos joku nyt ihan ylimaallisesti ottaa päästä, voit kertoa myös sen. saatat silti osallistua arvontaan. ja arvonnallahan tässä jälkimmäisessä tapauksessa tarkoitan pientä pikimustaa muistikirjaani, johon kirjaan ylös vihamiehieni nimet verikostoa varten.

se on fuckin' cupcake.

ja palkintokin olisi. tai kaksi, itseasiassa. ja kuten niin monesti elämässä, tässäkin on siis tehtävä vaikea valinta kahden yhtä loistokkaan (tai yhtä piece-of-shit, mutta you get the point) toisensa poissulkevan vaihtoehdon välillä. helpottaakseni raastavaa valintatyötäsi, olen koonnut kummastakin kohdasta hyvät ja huonot puolet.

1)lupaan tehdä blogipostauksen ihan mistä tahansa valitsemastasi aiheesta. vaikka 20-säkeinen itkuvirsi menetetyistä alekengistä, monologi jaksollisesta järjestelmästä videopostauksen muodossa tai se pahuksen maantiedon esseetehtävä, jota et ole vielä viitsinyt tehdä. anything goes.
+oih tätä huumaavaa vallantunnetta, kokonainen blogipostaus sinun ja vain sinun demonisten aivojesi tyrannimaisessa hallinnassasi.
-mnäh. ei kamaa.

2)pantenen muotovaahto ja hiuslakka x2 (eli yhteensä neljä törpökettä, saatu hk:lta). semmoinen violettikuvioinen purkki, jossa lukee volume&body.
+pyrotekniikkaan ja julkisten monumenttien mielikuvituksekkaaseen vaahtohäpäisyyn liittyvät käyttömuodot
-postituksen takia tiedän tämän jälkeen missä asut

ilmoita siis myös kumman palkinnon haluat.

mallivastauksena siis:
"olen tiiti, 32-ja-puoli-vuotias elämäänsäkyllästynyt toimistotyöläinen tampesterista. luen blogia, koska pidän erityisesti ihkutuskollaaseista sekä toistuvista jalkarasva-arvonnoista. lisäksi on mukava päivittäin tietää, että jollain menee vielä huonommin. tahdon palkinnon 1. tiiti@valkoinenponi.com"

edit: ah. ja osallistumisaikaa 25.4. klo 22 asti. yst. terv. nimim pro@blogiarvonnat

jos ei nyt muusta syystä...

2010-04-16T19:07:00.002+03:00

... niin ainakin huojentaakseni muutaman kanssaihmisen huolen tämän blogin yhtäkkisestä värikylläisyydestä. että ei, kyllä täällä edelleen näytetään ihan yhtä synkeältä silleen harmaavarpusmaisella tehdastyöläistavalla kuin aina ennenkin.

back in black, siis toisin sanoen.

omahyväistä mekkoihkutusta torstai-illan iloksi.

2010-04-15T20:35:00.005+03:00

eilinen ei ollut kokonaan paha. se sisälsi ihmisvihaamisen lisäksi ison palan juustokakkua mansikkahillon, jättiläiskahvin ja rhian kanssa. sekä, kiitos viimeksimainitun, entisen vääränkokoisen, nykyisen spot-on-passelin, ebayostosmekon testailua. luvassa onkin siis aivan turhanpäiväisen suuri määrä lameass pousailu- ja keikistelykuvia henkilön ihkupunaisesta new-and-improved-ebay-mekosta.

sanomattakin selvää, että näitä olisi toki ollut enemmänkin. mutta ilmeisesti munkin itseriittoisuudella on joku raja. tai bloggerin kuvatilalla, whichever comes first.

lisäksi sain samaan syssyyn riepalta jonkunnäköisen ihmemineraalipuuterin (tiedän, koska siinä lukee niin. muuten en luultavasti erottaisi tököttiä perunajauhosta.). ihan vaan hyvää hyvyyttään. kai. tai sitten varsin suorana ja henkilökohtaisena vihjeenä meikittömän mörkömäisestä (mutta ilmeisesti öljytyn talipallon lailla kiiltävästä) olomuodostani, joka kaipaa kipeästi huutaen ihan mitä tahansa kosmetiikkateollisuuden tarjoamaa verhousapua.

veikkaanpa jälkimmäistä. toisin sanoen, olen siis loistava.

(edit: ja ylläolevahan oli toki siis vain mun tapa sanoa kiitos.)

yliäänivärejä ja muita elämän vaikeita valintoja.

2010-04-14T17:32:00.003+03:00

alkuviikko on temmelletty tylsämielisesti pinkissä huivissa ja ite-tein-farkkusortseissa, joten luvassa pari näytettä ylivärimelskettä (mun mittakaavalla yksikin värikäs juttu käsitetään melskeeksi) viikonloppuasustuksesta.

käsittämättömän ärsyttävästä työpäivästä kotiin selvittyäni arvotaan, menenkö a) salille olemaan superurheilullinen ja fitness b) sohvalle syömään karkkia ja ihmisvihaamaan c) sittenkin hulluille päiville ostamaan laatikkokaupalla karkkia ja hankkimaan ei-toivottua läheisyyttä kanssaihmisiin. ja sitten vasta ihmisvihaamaan.

mitenhän mun elämän vaikeat valinnat liittyy aina jotenkin karkkiin? ihmisviha sen sijaan näyttää tulevan tasavakiona.

ps. edellisen postauksen pointtini totaalinollatakseni kutsun raitamekon kavereina olevia ylipolvensaapaksia hellästi stripparihorosaapaksiksi. ne on ihan <3

tasseleiden joukko-opista

2010-04-13T19:07:00.001+03:00

tässä eräs niistä syistä, joiden vuoksi tykkään virpi salmesta (tai ylipäätään ikinä luen hesarin blogeja). loput syyt ovat, että sen jutut on yleensä aika fiksuja ja hauskoja. yhtä aikaa.

kaikki strippaus ei ole burleskia, kaikki burleski ei ole strippausta. se burleski, jossa tanssahdellaan vaatteita vähentäen kuitenkin on strippausta. ihan niinkuin se moottorisahajonglööraus, jossa tanssahdellaan vaatteita vähentäen on strippausta. ihan niinkuin se ampumahiihto, jossa tanssahdellaan vaatteita vähentäen on strippausta. ihan niinkuin se asfalttijyränkuljetus, jossa tanssahdellaan vaatteita vähentäen on strippausta. esim.

ja strippauksessahan ei ole yhtään mitään vikaa (joku ampumahiihto nyt taas on mielestäni aivan älyvapaata).

se, että pistetään vähän porukalla riisumis- ja tissinheilutustansseja johonkin ihan itse keksittyyn mukayleispätevään laadukkuus- ja taiteellisuusjärjestykseen tiedostamatta sen subjektiivisuutta (esimerkiksi sanomalla, että burleski on automaattisesti laadukasta ja strippaus taas automaattisesti jotenkin halpaa. ilmeisesti sen perusteella, että toisessa on vaan vähän vanhemmat alusvaatteet käytössä), siinä taas on jotain vialla.

samasta aiheesta löytyy myös anneveen blogissa.

pinkki of poikkeusness

2010-04-12T21:17:00.000+03:00

kerrankos sitä hairahtuu. tai no, ainakin kahdesti. ensin siihen maksimekkoon ja nyt tuommoiseen ginormous korallipinkkiin rinkulahuiviin. mutta kuka noita nyt muka laskee.

se ei sovi minkään kanssa, mutta haastaa riitaa ja nyrkkitappelua huolellisesti kohdistetuin iskuin vyön alle jokaisen vastaantulevan värisävyn kanssa. ja on juuri siksi ihan täydellistä parhautta.

hyviä asioita linnuista.

2010-04-12T08:35:00.003+03:00

linnut. niissä nokkavissa, höyhenikkäissä pikku paskiaisissa nyt ei oikeastaan ole mitään hyvää, kivaa tai edes etäisesti mukavaa. paria poikkeusta lukuunottamatta:

1. clarice starlingin ja hannibal lecterin "fly, fly, fly" -dialogi.

2. hitchcockin kuoliaaksinokkivat tappajalinnut.

3. t-shirt hellin swallows -paita.

4. kanahampurilaiset.

5. pingviinit. ja jotkut pöllöt.

6. juuri seppälästä ostamani pleksikorusysteemi.

ei muita.

jälkiedit: koska mulla on selkeästi kekseliäämpiä lukijoita kuin minä ite, lisätään lintulistaan vielä: the crow ja muut silmämeikkaavat poikalinnut, ilolinnut, tits ja muut joista saa edes etäisesti irstaan kuuloisen väännöksen, karvaiset lentokyvyttömät linnut sekä roskalinnut, joilla on tasapainovaikeuksia.

poikkeuksellinen värintunnustussunnuntai.

2010-04-11T17:58:00.002+03:00

käsittämättömän kirkas sunnuntaimekko on brand spanking new. ostettu, koska se täyttää pari elämässäni yleisesti tärkeäksi havainnoimaani valintakriteeriä. ts. se on pieni, punainen ja melkoisen halpa.

toki yksinäinen mekkoraasu piti ensi tilassa tutustuttaa rullakaulahuiviin, nahkatakkiin ja maihareihin, lähinnä koska (jostain todella, todella epäreilusta syystä) vielä ei ole kesä. dämmit.

loppusunnuntaihin siivousteemaksi (tai oikeammin, siivouksenvälttelyteemaksi) lily allen kokohousupuvussa, jota ajattelin kuunnella repeatilla. ainakin kunnes daisy of love alkaa.

täysmekko ja kevään merkkejä cityhenkisille.

2010-04-09T19:49:00.003+03:00

menin kuin meninkin maksiyöpaidassa töihin. aika vapauttava tunne. en mä kyllä nuku maiharit jalassa, ne olivat mukana vaan varmistamassa, ettei kukaan uskalla ryppyillä mun yöpaidasta.

ah, varmista varmin kevään merkki, hämeenkadun feissariarmeija, on taas palannut! voi sitä riemua, kun pahaa-aavistamattomalla halpakenkäostosmatkallasi huoletta taivaltaessasi silmäsi kohtaavat kaikissa mahdollisissa etenemissuunnissa nuoruuden viatonta maailmapelastusintoa puhkuvan aktivistinuorison valppaan koiranpentuilmeen. ja ne kaikissa sateenkaaren kirkkaissa väreissä loistavat turvaliivit, toki. tulossa kynä ojossa ja fläppitaulu töröllään vaativan odottavasti sinua kohti.

olen hämmästyksekseni ymmärtänyt, että on olemassa ihmisiä, joiden mielestä on jotenkin noloa tai epäkohteliasta vastata kaduilla peräänhuudettuihin kysymyksiin "kiinnostavatko pienten lasten oikeudet" tai "haluatko estää ympäristörikoksia ja pelastaa lukihäiriöiset mongoloidigorillat" tylysti "ei!". ja sitten hampaat kirskuen kuunnellaan innostunutta anna-anna-anna-liity-liity-liity-puhetta täältä ikuisuuteen ja takaisin vain odottaen helppoa poispääsytietä. ja valitetaan siitä jälkikäteen. ääneen.

tiedoksi teille: ei se katusaarnaaja-aktivisti muista sinua enää kahden sekunnin päästä. eikä myöskään kerro ekokommuuninsa joogaretriitissä ilkeitä tarinoita juuri sinusta ja välinpitämättömyydestäsi ivallisesti pilkaten uutena ostettuja globalistisaatanan massamerkkitennareitasi. ottakaa tämä oppituntina elämässä, joskus (usein/aina) on hyvä opetella sanomaan myös ei. etenkin silloin kun ei oikeasti tahdo. ottakaa kevään teemaksi: voita feissari - sano ei. jokaisesta onnistuneeseen torjuntaan johtaneesta "ei kiitos" -lauseesta saa yhden pisteen.

eniten pisteitä keränneiden kesken arvotaan pala vehreintä sademetsää ja bangladeshilaisen sweatshopin lapsityöläinen sitä kulottamaan.

maihinnousupäivä with a vengeance

2010-04-08T19:53:00.005+03:00

maihinnousu- ja maastoutumisteema jatkui ensimmäisenä lomanjälkeisenä työpäivänä. ja this time it was personal. missä on henkilön ramboveitsi, kun sitä eniten tarvitaan (oletan, että se on kätevin työkalu n. 17 työläppärillä odottavan windows-päivityksen asennuksessa). jo pelkästään se vastaamattoman sähköpostin määrä oli suoraan sanottuna sen verran mykistävä, että houkuttelikin sukeltamaan lähimpään rämeikköön odottelemaan kiiretuskan laantumista kranaatinheitintä (maastovihreä, ajattelin nimetä sen darleneksi) silitellen. onneksi huomenna on sentään perjantai.

päätin muuten muuttaa asumaan siihen mielikuvitusmaailmaan, jossa tuollainen mc hell's satans -öykkäriliivi näyttää päälläni hyvältä. täällä on muuten aikaa kivaa, mutta vähäsen hiljaista. noin niinkuin kanssaeläjämielessä. ehkä seuraavaksi otan selän peittävän lohikäärme-pääkallo-äiti-ja-ankkuri-tatskan ja lähden kylille uhoamaan hipeille.

maihinnousupäivä.

2010-04-07T15:39:00.004+03:00

tänään päällä: lomanloppumistunnelmien lisäksi paha tukka, kukkapitsisukkiksia, makkarankuorta ja parka. ja maiharit. aina ne hemmetin maiharit. olen kävellyt noilla vuosia ties missä kivikoissa, kuralammissa ja soilla, jättänyt ne kissojen raadeltaviksi ja ylipäätään ollut huoltamatta niitä lähes kammottavan laiminlyövällä tavalla. ja silti ne hemmetin kengät on kuin uudet. typerät, typerät kestävät kengät. menisivät rikki, että saisin ne martensit. tämän takia ei kannata ostaa mitään laadukasta.

huomatkaa, btw, itsehillintäni sekä otsikoinnissa, että tekstissä. kumpikaan ei sisällä yhtään ilmeistä parka-tarkoittaa-myös-säälittävää-sanaleikkiä.

tiedättekö muuten, mitä vihaan ihan eniten muotiblogeissa (typerien kirjoitusten, rumien vaatteiden ja huonojen kuvien lisäksi, siis)? no sitä, että kun ensin ollaan syvästi sydänverellä vihattu ja ivallisesti nauraskeltu jotain trendiä hyi-kamala-mä-en-ainakaan-ikinä-tyyliin, niin sitten yhtenä kauniina päivänä täysin itsekritiikittömästi hypätään muoti-ilmiön kelkkaan mitenkään takinkääntöä käsittelemättä iäksi vaieten entisestä mielipiteestä. aika idioottimaista, etten sanoisi.

khrm.
(ja se on sitten jokaisen lörttömuumifanin ykköspukine: maksimekko.)

out with the old jne.

2010-04-05T21:59:00.004+03:00

kevätsiivous ja -uudistusteemassa (tai siis minkään oikean tekemisen välttelyteemassa, jos rehellisiä ollaan) vaihdoin bannerin. alkoikin se ylipirteä skottiruutuisuus käydä hermoille. ja jos ei ammattimaisesta piirros- ja sommittelujäljestä jo suoriltaan arvaa, niin ihan ite tein. ooh- ja vau-faktorit ovat suorastaan käsinkosketeltavia.

omaa kuvaanihan nyt en tasan viitsi katsella (itsehän olen toki oman blogini ahkerin lukija. oma juttu, hauskin juttu.), joten nyt siinä on blogin sitä kaikista sisintä luonnetta kuvaavasti tiara (tai no, kruunu. kun en osannut piirtää tiaraa. millään. ne näytti aina hämähäkinseitiltä. tai joltain aivokudokselta.), valkoinen poni, pisinväriä ja horse's ass. tai pony's ass, mutta mielestäni kielikuvan olennaisin tulee vähän pienemmänkin kertaluokan peräosastolla esiin.

ehkä pitäisi lisätä vielä joku lennokas kirosana (tai pari, koska näissä more is more) tuonne sekaan. nyt tuosta tulee pastellisävyineen ehkä vähän ikävästi mieleen joku hempeilevä pehmolelublogi. ja täällähän ei herkistellä, perkele.

pääasia, viidakon eläin ja i'll get me coat.

2010-04-03T20:23:00.003+03:00

koska olen aina täysin hukassa kaikennäköisten vartalonmallikirjainten (sitä paitsi tahdon kuitenkin olla aina j, se kaikista viilein kirjain. kun sillä on sekä yläpiste, että alavenkura.) ja vuodenaikasävyjen kanssa (ellei musta sitten ole vuodenaika), enkä siitä syystä yleensä tarjoile blogissani pukeutumisvinkkejä. tässäpä kuitenkin poikkeuksellisesti kätevä niksi kaikille meille isopäisille. hämää oman big giant headisi kokoa pitämällä paitaa/burkhaa/perunasäkkiä, jossa on jopa vielä hillittömämpi päävärkki.

että eipä kestä kiittää silmittömästä nerokkuudestani. tai ehkä voitte heilutella järkälepäitänne (itsehän tyydyn vain katselemaan viileästi sivulle) rytmikkäästi ja sen seurauksena aiheutuva mannerlaattojen liikehdintä siirtää tampesterin jonnekin reilu tuhat kilometriä etelämmäs. ehkä.

oikeasti muistin nelliinan apinannaamamekosta, että mullakin on mekko, jossa on kädellisen päänkuva (eli tommonen blondi). voisi siis jopa hersyvän kekseliäästi sanoa, että apinoin nelliinaa. eh-heh-he.

(anteeksi.)

luonnonvastaista epäkitinää.

2010-04-02T17:15:00.005+03:00

lomailu on näemmä, tällaiseen kärsimyspäiväteemaan soveltuvasti, syönyt harmikseni (sekä minun, että kanssaihmisteni, no doubt) ehtymättömiksi luulemiani whinevarantojani. olen löysäillyt iloisen tietämättömänä ulkomaailman pahuudesta (ja usein silkasta kostonhimosta) kotosalla ja ylikäyttänyt ite-tein-kehukaa-farkkusortsejani ja nahkatakkia. jälkimmäistä siis ulkona. enimmäkseen.

en ehkä voita vuoden-edelläkävijäpukeutuja-inspiraatiopalkintoja (muutenhan toki. *köh*), mutta gaddämmit, nämä on aika mukavat. ja lomallahan saa (vai "pitää") näyttää dyykkarilta. kissankarvaiselta dyykkarilta. siis semmoiselta old-skool-dyykkaan-koska-sijoitan-pääomani-kultivoituneeseen-alkoholiharrasteeseen, ei semmoiselta hippimäiseltä puunhalaajalta intianbasaarin peace-by-oksukuosi-and-hamppu-vaatteissa.

ilman pipoa taka-coneheadia täytyy pitää aloillaan.

lisäplussana vaatekset ovat tarpeeksi lämpimät maailman ehkä parhaaseen kesähommaan. eli jätskinsyöntiin ulkona. testattu. tällä:

ehkäpä kaikki negatiivisuuteni onkin ollut vain vajausta henkilökohtaisessa jäätelötasapainossa.

ite vakoilin. ennenaikaisesti.

2010-03-31T20:13:00.002+03:00

koska i-spy-kevät-trenssejä on nähty jo ainakin pääkaupunkiseudulla, päätin itsekin kokeilla (ja vakoojatakkihan suorastaan velvoittaa viljelemään köyhiä agenttiviittauksia, hence otsikko). ja mitä kaupunkilaiset edellä, sitä maalaiset perässä, katsokaas. ihan turha toivo. eihän tuolla tarkene hyvällä/pahalla/murhanhimoisella tahdollakaan. hrr. uusi yritys vaikka kuukauden päästä.

tukkamallin puolestaan nyysin salkalta, koska tarvitsin jotain tuohon varsin tottelemattoman satunnaispiikikkääseen takaosastoon sopivaa. perusnyrpeä ja elämäänsäkyllästynyt tapan-kaikki-kunhan-yllättävän-väkivaltainen-matkapahoinvointini-lakkaa-naamailme on sen sijaan ihan itse kehittämäni originaali. alla (koska pelkkä trenssi nyt vaan olisi liian ilmeistä, jopa minulle, vaikka omalla tavallaan klassikkopukeutumista toki onkin) maailman kissankarvaisin neulemekko ja musta lörttöhuivi. ja maiharit, joilla voi purkaa ei-niin-piilotettua vuodenaika-aggressiotaan yksittäisiin katusepelinmurikoihin niitä korkokenkäkelejä odotellessa.

liityin kulttiin.

2010-03-31T15:23:00.003+03:00

fake plastic bambi -kulttiin, that is.

(niille, jotka eivät seuraa aikaansa: ne ovat ripsenpidennykset. olenkin aina halunnut maksaa siitä, että joku tökkii silmäluomiani muovisilla piikeillä useamman tunnin ajan. eikun oikeesti, ei tunnu pahalta ja nää on niin hienot, että ehkä pyörryn.)

maanantaivihattavana typerät aikasysteemit

2010-03-29T23:55:00.002+03:00

raaaah. että vihaan kesäaikaan siirtymistä. suorastaan syö naista, että pitäisi olla jo nukkumassa, eikä arseilla epämääräisesti hereillä. mutta kun ei väsytä. yhtään. kun mulla on despoottimaisen sisäisen pääkelloni mukaan vielä tunti täydellisen hyvää arseiluaikaa jäljellä.

tahdon mun tunnin takaisin. hetinyt. tai ainakin vähimmillään haluan itse vapaasti sijoittaa sen poistumisajan jonnekin. ihmisen noin niinkuin ylipäätään pitäisi saada itse päättää milloin siirtyy kesä- tai talviaikoihin. itse ripottelisin sen osissa pitkin vuotta "ai, en mä voi tulla töihin, kun tässä on just kolme minuuttia kesäaikapoistumaa. olen tosi pahoillani, mutta minkäs teet." tai "ei sun lakukauppa vielä voi mennä kiinni, mä siirryin juuri seitsämän minuuttia talviaikaan.".

ja mitenniin joku "kesä"aika muka? tämä ole kesää nähnytkään. vähintä mitä kesäaika mielestäni voisi tehdä, olisi tuoda auringon ja hellekelit mukanaan. mutta ei. ei. samaa loskaa, mutta vielä aikaisemmin. itseasiassa tässähän myös salakavalasti samalla vanheni tunnin ihan ilman omaa syytään. grrr.

perustan oman henkilökohtaisen aikavyöhykkeen, jota siirtelen mieleni mukaan. tha - tiitin henkilökohtaista arseiluaikaa.

hempeä lomanörtti ja sen sielun hinta.

2010-03-29T14:18:00.004+03:00

voi tätä talvilomalaisen elämän suoranaista autuutta. vihdoinkin voi vapautua työmaan raskaista ja ahdistavista kahleista ja ottaa kaiken irti elämästään. esim. heräämällä käsittämättömän epäreilusti ennen yhdeksää ja napottamalla tiatokoneella nörttäämässä. this is the life, my friends. this is the life.

no ainakin voin nörtätä arseenvärisessä frillamekossa.

suhtaudun yleisesti ottaen vähän tylsämielisen nuivasti kaikenmaailman ruokakauppashampoiden ja -tiskiaineiden ilmaiseen mainostukseen blogistaniassa. viikonloppuisten maijan synttärien karkkisponssi sen sijaan melkein ylitti munkin itsensämyymiskynnyksen. melkein.

ajattelinkin hiukan vink-vink-vinkata sinne sponsoristahojen suuntaan, että mitä tälle blogistille kannattaisi tarjota noin niinkuin mainosmielessä:

- minipossut. ja valkoiset ponit.

- automaattiaseet, liekinheittimet, weapons of mass destruction ja muut sotateollisuuden tuotteet. "ite puin - se muotiblogi, jolla on joukkotuhoase". jokin tuossa lauseessa vaan lämmittää mieltäni.

- blondishampoo. tankeittain, kiitos.

- brittiläiset vanhan koulukunnan hovimestarit ja ranskalaiset sisäköt. toki olen melkoinen kodinhengetär itsekin. mutta olen niin kiireinen. kiireinen. niin se on.

soittojanne odotellessa,
tiiti.

ps. aiheeseen sopivan itsekritiikittömästi mainitsen, että varsin kissankarvaista ja etenkin ylihinnoiteltua crappia saatavana bonuskirppikseltä pöydässä 87 aina 8.4. asti

minimitason teemavaatekset

2010-03-28T20:17:00.005+03:00

koska menneisyyteni tuskaisimmat ja kirkuvimmanväriset luurangot, eli rumat olkatopatut ja frillaiset kasarivaatteet (joita meillä maalla toki ylpeän itsekritiikittömästi käytettiin pitkälle yhdeksänkymmentäluvulle asti) sijaitsevat kaukana kotikotona (ja tampesterissa asustavissa neonpinkeissä sukkahousuissakin oli reikä), päätin jättää erikoisuudentavoittelupisteet sikseen ja mennä (kuten yleensäkin) sieltä missä aita todellakin on matalin. angstia aiheuttaneeseen 80-luvun henkeen päästiin sitä ilmeisintä tietä, eli tyllihameen, verkkosukkisten ja korsettitopin avulla (ja oli mulla ennennäkemättömän rok-henkisesti tennarit ja nahkatakkikin). siideri ehkä auttoi myös.

(toi mun ilme on taas kerran priceless. näytän siltä kuin olisin sekuntien päässä syödä marin elävältä. kuva marialta)

(kuva marilta.)

ja jos nuo gigantismirusettitopin luut näyttävät teistä pistävän todella, todella tuskaisesti henkilön rintalihaan, olette siinä täysin oikeassa.

pienimuotoinen vaatetakaumastressi

2010-03-27T12:56:00.005+02:00

olen illalla lähdössä 80-lukuteemaisille synttäreille.

vaateangst.

angst.

angst.

enmääosaa.

eilinen pitkällinen pohdinta olkatoppaus-bisnesnaisen, tyllihameskank-lookin tai nahkaa- ja ketjuja-rokkiasustuksen välillä ei johtanut oikeastaan yhtään mihinkään. tukka ei enää kovin isoksi taivu, meikata en osaa edes yhdellä värillä (eli sateenkaarityyli on poissuljettu), joten vaatevalinta lienee ainoa vaikutusmahdollisuus. tosin koska nytkin istun mustassa avoselkäisessä makkarankuorimekossa ja vetoketjulahkeisissa leggingseissä, ei hyppäys pelottavalta kuulostavaan kahdeksankymmentäluvun vaatetukseen ole enää niin suuri kuin aiemmin. pikainen googletus kasari-idoleista paljasti, että hemmetti vieköön, nehän on oikeesti osanneet näyttää hyvältä silloinkin. ei väkivaltaisen randomia kreppirautaa, collegehousuja (tai, luoja paratkoon, gollegehousuja) tai neonvärituulipukuja. rokkimimmit ilmeisesti osaa vuosikymmenestä riippumatta.

debbie harry <3 vaikka pukeutumisessa helposti omittavia piirteitä ehkä löytyy, noihin kissansilmiin ja hauraan kovaan rokkienkeliasenteeseen on turha edes pyrkiä. kenenkään. onneksi voi kuunnella (ja ehkä vähän laulaa) blondieta.

hmm... ehkä tosiaan vedän sen vaihtoehtolinjan ja pukeudunkin paistokattilaan.

kesäpotta.

2010-03-25T22:00:00.003+02:00

behold, henkilön uusi lyhytkarvainen takapoikatukka etuhärpäkkeillä (epäilemättä tätä käytetään myös kampaamoalan ammattiterminologiassa). olen taas askeleen lähempänä tuota perinaisellista ulkonäkötavoitettani, 12-vuotiasta pikkupoikaa.

btw, oman niskansa kuvaaminen, se on muuten vaikeaa.

mun tiistai oli varmana pidempi kuin sun tiistai

2010-03-23T20:12:00.005+02:00

olen keksinyt ikuisen elämän salaisuuden. se on mitä ilmeisimmin lomaaedeltävän työviikon päättymisen odotus. edes lapsuudenajan joulunodotus ei varmastikaan tuntunut näin hitaalta. en ole ihan varma, että on yhtään hintansa väärti. varsinkin kun tälle viikolle on buukattu ihan hemmetisti liikaa (noh, yksikin yleensä on liikaa) excelöintiä, palavereja ja ihmeellistä säätämistä. kostoksi maailmankaikkeudelle viihdyn darth maul-lörttömuumissa ja pipossa sekä perusnyrpeässä ilmeessä. grr. siksi laitankin salakavalasti sunnuntain vaatekuvia. pitsitunikatsydeemi on barcelonantuliainen.

kaiken muun hyvän lisäksi kevät on selkeästi vallannut meidän arsepääkissatkin, koska ne sinkoilevat, poukkoilevat ja mouruavat ihan päivin ja öin. etenkin öin. alan epäilemään, että eläinlääkäriltä on sittenkin jäänyt jotain olennaista poistamatta.

että jos joku haluaa kolme (tai jonkun niiden osajoukon) tosi herttaista kissaeläintä huolettavakseen loppuviikoksi, voi ilmoittautua vaikka alla. varmasti ne kulkevat vaikka postipaketissa, jos satut asumaan vähän kauemapanakin. voi miksen hankkinut vaikka lemmikkikilpikonnaa. tai lemmikkikiveä.

the hämmästyttävä semi-iloinen maanantaipostaus

2010-03-22T21:54:00.005+02:00

tänään: kokomustaa suojaväriä raitakalsareilla ja pipolla.

käänteentekevästi (noin niinkuin ensimmäistä kertaa koskaanikinä) tässä maanantaissa oli joitakin hyviäkin puolia:

aurinko (ilmeistä ja sen takia säälittävää, tiedän.)
fucking poltergeist
laadukkaan sosiaalipornoisa uutuustelkkarisarja (kiitos neiti lihaviston valppauden)
syrjäytetty flunssa ja sen ansiosta tytsyjumppa
porkkanaleivosjuttu
lomaan on alle viikko

ei siis sillä, etteikö olisi ottanut koko päivän ihan jumalattomasti päästä. mutta hetkittäin siis ihan vähän vähemmän. noh, luultavasti ennen puoltayötä taivaalta alkaa sataa pieniä teräviä varsin karsinogeenisiä kiviä. tai pääni irtoaa ja kaataa tipahtaessaan jotain helpostisärkyvää.

kuinka käsikirjoittaa täydellinen teeveesarjamies (naisille)

2010-03-21T19:58:00.009+02:00

naiset. ne on niin helppoja miellyttää. ainakin jos on palkitun ja laadukkaan teeveedraaman käsikirjoittaja. täydellisen teeveesarjamiehen perusrunkohan on melkoisen yksioikoinen ja hommahan on käytännöllisesti katsoen pulkassa vain paria perussääntöä noudattamalla. ja ehkä korkeintaan jotain tarinankerronnan kannalta merkittäviä yksityiskohtia, kuten hiusten väriä, varioimalla. kunhan siis pääosan esittäjä vain on riittävän hot.

1. tukka. yksi ohje: make it floppy. sen heilautuksilla (toki sillä äijämäisimmällä mahdollisella tavalla) voi tarvittaessa ilmentää tunneskaalan päästä päähän, jos siis päätähdeksi valittu calvin kleinin alusvaatemalli sattuu vaikka olemaan näyttelijälahjoiltaan vähäsenkään keskivertoa heikompi. tai pysyvästi huumeissa.

2. ah-niin-tuskainen-katse-kaukaisuuteen. tämähän oli aikoinaan kiitettävästi hallussa jo sonny crockettilla. eli ei hätää, jos ilman kontekstia koiransilmäinen face-of-pain tuo mieleen lähinnä auringonhäikäisemän likinäköisen armadillon nälkäkuolemassa aavikolla, paikkaatte sitten hyvinvalitulla teemamusiikilla. tämä maksaa itsensä takaisin myös niinä hetkinä, kun käsikirjoitus ei vaan riitä kattamaan sitä varattua aikaikkunaa. lisätään vain sinne tänne vähän kaihoisaa (mutta huom. miehekkäästi, ei mitään panhuiluja, harppuja tai muuta neitimäistä) musiikkia, auringonlasku tai muuta itsestäänselvästi ajatuksiaherättävää, tuulenvire (ks. kohta 1) ja se koiranpentuilme. ohjelma-ajan minuutit kertyvät kuin itsestään.

3. isot sanat ja herkkä sielu. koska teeveessä kaikki on mahdollista, teeveesarjamies osaa paljon isoja sivistyssanoja oikeissa paikoissa, puhuu sujuvasti retoriikkansa runomitassa ja häikäisee kaikki perustelutaidoillaan. vaikka tarinan mukaan onkin kasvanut lapsuutensa susien keskuudessa ja viettänyt teinivuotensa nuorisovankilassa pajukoreja punoen oppien lukemaan viime vuoden loppupuolella. ja mikäänhän ei korvaa oikeinajastettua "yksinäisen miehen yksinäinen kyynel" -kohtausta. ei mikään.

4. välineurheilu. oli se sitten päheä auto, mopo, stealth-hävittäjälentokone tai hevonen, täydellinen teeveesarjamies huoltaa ja rakastaa sitä enemmän kuin äitiään, ensimmäistä lastaan tai mittavaa hiustenhoitotuotevalikoimaansa ja sähköllätoimivaa rintalihastrimmeriään. yhteensä. teeveesarjamies myös ehkä nimeää pelivälineensä traagisesti kuolleen ensirakkautensa mukaan. yleensä siis naisen nimellä, koska "musti" ei vaan ole niin seksikästä. jollainhan se heteroseksuaalisuus pitää vaivihkaa todistaa.

5. menneisyys. teeveesarjamiehellä on luurankoja kaapissa, sängyn alla ja kylpyhuoneen lavuaarin takana sekä muissa varsin ilmeisissä ja helposti havaittavissa paikoissa. se on menneisyys isolla ämmällä. arkipäivän perustietoahan on, että kaikki naiset pitävät hankalista mysteereistä (jotainhan pitää voida korjata ja muuttaa), mutta mikä vielä tärkeämpää tämäkin auttaa niissä hankalissa tilanteissa, kun writer's block iskee, eikä tarina kuroudu haluttuun loppuunsa sitten millään. hankalaselkoisen ja pimeän salaisuuden avulla voit vain kirjoittaa näyttävän paikaltapoistumisen lapsuuden henkisesti rampauttavaan mysteeritraumaan vedoten.

6. teeveesarjamies tekee miesten töitä. ja osaa hitsata. miel. jotain isoa ja kokometallista. kuten panssarivaunuja tai jäänmurtajia. teeveesarjamies myös hitsaa yllättävän usein ilman paitaa.

asiasta toiseen, sons of anarchy, siinäpä vasta laadukkaan ja mielenkiintoisen oloinen televisiosarja.

(aahhahaa, ja toihan on muuten se poikanen queer as folkista)
(kuva)

henkisesti ranskalainen. tai rasittava katutaiteilija.

2010-03-20T15:39:00.002+02:00

tällaisella maailman typerimmällä loskakelillä pitäisi ehkä vain tyytyä kääntämään kylkeä masentuneena. mutta kun orastava mummous (miksi vanhat ihmiset heräävät aikaisin? miksi?) julmasti ajaa nousemaan sängystä aamuvarhaisella (kuten kymmeneltä) voi teeskennellä ranskalaista. tai miimikkoa. tai molempia. olenkin aina halunnut olla raamikko.

sitten voi katsoa uudemman kerran ulos ikkunasta, vilkaista kaihoisasti ihkuisia superkorollisia mokkakenkiään ja vaihtaa ne suosiolla niihin hemmetin maihareihin. taas. siihen tunteeseen auttaa puolestaan rob zombie. ja ehkä kesä.

sekalainen flunssa-ahist.

2010-03-19T18:43:00.005+02:00

mulle määrättiin muutama päivä stfu-sairaslomaa äänenlähtemisen, yskäflunssan ja yleisen kurjuuden takia (eli vähään aikaan ei suloäänistä laulantaani burzumin tahtiin, siis). miten mää nyt kitisen ja whinetän siihen (itselleni) rakkaaksi muodostuneeseen lapselliseen ja alatyyliseen sävyyni? miten? tästähän on se vanha (mikä on sinänsä hassua, koska koko flunssahan alkoi vasta maanantaina) zen buddhalainen arvoituskin: jos tiiti whineää metsässä eikä kukaan kuule, lähteekö siltä ääni.

ainiin. onhan mulla tää blogi.

olen viettänyt henkisesti raskasta sairasaikaani lähinnä koostaen tulevaa tieteellisesti merkittävää ja massiiviseen empiiriseen tutkimukseen perustuvaa lääketieteellistä läpimurtoa maailman parhaan lakujätskin kurkkukipua parantavista vaikutuksista (niitä on varmasti useita). massiiviseen siis siksi, että syötyäni itse kaiken sen jätskin, tulen olemaan todella, todella painava. lakujätskin syöntihän oli lääkärin neuvo (tai suorastaan määräys, etten sanoisi). tai ainakin minä kuulin selkeästi "juo paljon lämmintä" lauseen (yllättävän) hiljaisena äännetyn loppuosan: "tai syö jättimäisiä kulhollisia lakujätskiä.". no, ehkä ei, mutta se toinen keksimäni jätskinsyöntiin oikeuttava porsaanreikä "lämmintä verrattuna mihin?" olisi ollut vielä heikompi.

monesti muuten muotiblogeissa kipeät blogittaret katselee jotain rusetinkuvia ja pitsimekkoja. ja inspiroituu. ja postailee niistä. itselleni tehoaa huomattavasti paremmin laku moninaisissa muodoissaan. ehkä siksi näytänkin aina samalta. paitsi paksummalta.

vaikka olen yleensä varsin tyytyväisenä pää kiinni, niin heti kun pitäisi oikein luvan kanssa olla hiljaa, alkavat puhumisen aiheet suorastaan rynniä henkilön tajuntaan. onko mun toinen polvi korkeammalla kuin toinen? mitä telkkarista tulee? pitäisköhän kasvattaa pitkä tukka? tai ehkä joku irokeesi olisi the way to go? joutuuko helvettiin, jos nauraa kun toinen ihminen kaatuu? entä jos nauraa ihan hiljaa? jaksaiskohan siivota? onko jo ruokaa? missä mää oon? koska tulee kesä ja millon saa lakua?

menköön tämä taas kerran esimerkkinä siitä, että mikään ei koskaan ole hyvin. eikä tule olemaankaan. nih.