vanha vuosi, uusi vuosi ja tyttölööv

vuoden lopulla (tai uuden alussa) voi taas kerran oikein luvan kanssa ottaa sen kaikista itsestäänselvimmän reitin ja tehdä turhankin mahtipontisen retrospektiivin menneeseen. vuosi on sisältänyt varsin vaihtelevantasoista suoritusta sekä siviili- että blogiminän osalta. ja enemmän mustikkashotteja kuin mitenkään jaksaa (tai lieköhän edes mahdollista) laskea.

blogin kannalta teh juttu on toki suuri kaupallistumis-ja sielunmyyntioperaatio vuoden alkupuolella. koska varsinaisen toimituskunnan suunnalta minulla on edelleen license to arseilla, mahdolliset muutokset (jos sellaisia ylipäätään tulee) ovat ihan minusta johtuvia.

isoin blogin kautta tänä vuonna saatu luontaisetu on ollut kuitenkin tutustua ihan uusiin ja kiiltäviin ihmisiin. ihmisiin, jotka vihaavat muita ihmisiä paitsi minun laillani, myös aivan uusilla ja kiehtovilla eri tavoilla. ajattelinkin näin täysin spontaanisti ja ihan pyytämättä tähän vuoden loppuun vähän ihkuttaa itselleni tärkeitä blogi-ihmisiä.

sanu - oih, mitä sää nyt, tää tuli niin yllättäen


sanu on isoa angstia ja hirmuista iloa samassa pienessä paketissa, surutta sekaisin ja kokovartalovarsinaissuomalaisuuden päälle juurtuneena. siinä se menee ja sinkoilee, sadasta nollaan, kun mää vasta nyöritän maihareita eteisessä. no, säästyypä multa matka ja kerkeän vaikka ottaa vähäsen juomaa tässä. kun ihminen vielä tykkää laittaa drinkkitikkuja nenäänsä, osaa näyttää halutessaan sammakolta (sillä söpöimmällä mahdollisella tavalla), kiskoo shotteja kuin merimies ja jakaa rakkauteni ihan hävyttömän horoihin mekkoihin, on lopputuloksesta vaan pakko tykätä ihan hurjasti. vaikka se kuunteleekin islantilaista indiehomopoppia.


rieppa - kas, iphone


koen syvää sielunsisaruutta sekä periluonnontieteilijämäisestä insinöörimaailmankatsomuksesta (trust no one, ainakaan koko aikaa), että taipumuksesta horokenkiin. eeva on epäilemättä lempiautistini ja suosikkihippini, eikä vähiten siitä syystä, että naista kyyditään hevikeikoille ja perhehelvettimarketteihin punaisella citymaasturilla. tai sitten siitä, että loputon kuittailu aiheesta aiheuttaa vain lisää eläinaktivisti- ja marttakerhovinkkejä. ja tietenkin siksi, että eevan "otettaiskos parit snapsit" lupaa aina vain parasta illalle. mää en kestä.


seinäjoen superhorot, hanska ja mari.


nämä naiset ovat ehkä ainoa järjellinen syy käydä ska-keikalla. koskaan. vauhtiduo, voimakaksikko ja gruesome twosome vailla vertaa. lätty lätisöö, maalaisserkut tuloo. lisäksi eniten hihitystä/tilavuusmittayksikkö, joka lienee minkään fysiikan lakien mukaan mahdollista. yleensä hillitöntä naurua, toisinaan melkoista draamaa ja aina ihan liikaa informaatiota. maailma järkkyi jokaisen tampereen visiitin jälkeen.