koska päällekaatuvat jouluostokset ajavat pienen mustasydämisen ihmisen ulos ahdistumaan muiden kanssaeläjien joukkoon, tämän päivän whineluukusta paljastuu luonnollisen ennalta-arvattavasti ruuhkassa kulkemisen taidottomuus. mitenmitenmiten se voi olla vaikeaa kävellä suoraan. ilman "katso, heikki, ruskea koira!" -äkkipysäyksiä ja heilumatta puolelta toiselle kuin poiju trooppisessa hirmumyrskyssä tai muuta epämääräistä poukkoilua, sinkoilua tai keekoilua. edetkää, saatana. lisäksi kannattaa toki varustautua sinne pahimpaan ostosruuhkaan moniperävaunurekan kokoisin lastenvaunuilla, tuuballa ja rinkallisella tiiliskiviä. ja sitten puskea eläimellisellä raivolla eteenpäin, koska ne parhaat valkoiset perusteepaidat ovat aivan siellä perällä.
ja itsehän en vaapun kuin lonkkavikainen elefantti, mutta minähän en joudukaan kulkemaan itseni takana. terveisiä vaan sinne perään.
lauantai, 11. joulukuuta 2010
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Tekstit
3 kommenttia:
heräsin päikkäreiltä ja olin tulossa katton sun kalenterin, olin vahingossa mennytki issuesiin mitä en tajunnut eka unisena. hoin varmaan 2 minuuttia, et mitävittuamitävittuamitävittua ennenku tajusin, et huh, ei tää oo sun blogi.
Älkäämme unohtako kylkeen liimautuvia lapsia/eläkeläisiä/pahanhajuisia ihmisiä jotka vaan ei tajuu etten ole äiti/lapsi/nojapuu.
Eikä myöskään sovi unohtaa patsastelijoita, tyyppejä jotka jää esim. liukuportaiden päähän silleen että, katsokaas nyt kaikki, menin liukuportaita. Ja yleensä se patsastelupaikka on just se kaikkein ahtain ja ruuhkaisin paikka.
Lähetä kommentti