taas yksi mistähän-sitä-postailisi-haaste.

tiivistetysti heille, jotka eivät jaksa koko tekstiä lukea (käsi ylös, keitä muita nauratti sillä varsin ilkeällä tavalla ajatus: "seuraan ite puin. -blogia vain kuvien vuoksi.".), vuorossa siis haastepostaus ilmeisen kapulakkaalta marialta. kantavana ideana pidän sitä, että olen tosi vanha ja tositosi maalta. ja sepäs meitä kaikkia kovasti naurattaa.

1. mitä vastasit pienenä kysymykseen “mikä sinusta tulee isona?”

totuudenmukaisin vastaus tähän lienee: "haista sinä kuule setä/täti paska"*. en katsokaas suuremmin pitänyt utelijoista pienenäkään. mutta jos nyt kuitenkin pohditaan käytöstapojeni sijaan lapsuuden toiveammatteja, niin astronautti, rikas ex-vaimo ja se tiedemiesnainen macgyveristä (koeputkia ja kemiallisia yhdisteitä rekassa, how cool is that) lienevät korkeimmalla siellä toivelistalla. ja kuten edellisestä lauseesta voinee päätellä, joko en osaa lienee-verbin taivutusta imperfektiin tai toivo elää vieläkin. tai molemmat.


*no ok, en ehkä kiroillut pienenä, tapahtumia on saatettu dramatisoida kerronnan sujuvuuden vuoksi.


2. mitkä olivat sarjakuvien/piirrettyjen lemppareitasi?

he-man! voi karvakalsarit, miespolkkatukka ja skeletorin hauikset. perustan lähes kaiken mieskuvastani niille. lapsuudessani (myöhäisellä kivikaudella, ehe) ei ollut ylenmäärin teeveekanavia tai epilepsiaa aiheuttavia yliväripiirrettyjä, vaan katselimme kiltisti opettavaisia puolalaisia vahaukkoja ja puhuvia käsiä terraariossa. ehkä juuri siksi kaikki amerikkalaisen leluteollisuuden sponsoroima kaupallisesti hyödynnettävä väkivaltaratkaisukeskeinen hapatus kosketti ahnasta lapsen sydäntäni kaikkein kouriintuntuvimmin. ja katsokaa kuinka hyvä musta tuli.

lisäksi on pakko mainita (ei oikeasti) olipa kerran elämä, varmasti ainoa tapaus koko maailmankaikkeudessa, kun opettavaisuus on viihdyttävää. tänäkin päivänä olen vakuuttunut, että verisuonissani juoksentelee pieniä parrakkaita ranskalaisia miniukkoja pätemässä setämäisesti.

huomatkaa poikien/mutanttien/puhuvien pääkallojen reisilihat, ilmeisesti maailmanpelastamiselta jää myös aikaa kyykkytreeniin.

3. lempileikkejäsi?

ne, joissa minä voitin. ja, mikä tärkeintä, muut hävisivät. koska olen kahdeksankymmentäluvun kaikilla-tasan-yhtä-kivaa-sosialismi-ideologian jäänteiden tasapäistämislapsi, jälkimmäinen ei ollut aina itsestäänselvää. ei käy kateeksi sitä pahaa-aavistamatonta päiväkerhotätiä, joka joutui selittämään jo-pienenä-paha-pikku-tiitille, miksi osa vaivalla keräämistäni pääsiäismunista piti antaa jollekin pienemmälle. mitäs ovat niin helposti tönittävissä pois edestä.



4. parhaat synttärisi ja miksi?

no viime vuonna söin kaksi jälkkäriä ja saatoin olla pikkaisen humalassa. ja pienenäkin oli yleensä kakkua. ja lakua. sokeriöverit, siitä on hyvät synttärit tehty.


5. mistä urheilusta pidit/harrastit?

en mistään. koska olen tosi maalta(tm) ainoat harrastettavat urheilulajit olivat pesäpallo, geneerinen yleisurheilu ja paini. niin ja (wait for it) tanhu. en tänäkään päivänä osaa päättää, mikä lajeista kiinnostaa vähiten. ei, tiedänpäs. se motherfucking tanhu.

ilmeistä päätellen jo lapsetkin tietävät, että tanhu on vammaista.

6. ensimmäinen musiikki-idolisi?

no dingon pertti-nipa-whocares-neumann (myös tukka-, meikki- ja pukeutumisidolini). voi niitä sifonkihuivintäyteisiä, suuren kaipauksen merkitsemiä aikoja.

ei kommenttia. liian awesome, ei pysty.

7. paras joululahjasi/ muu lahja, jonka olet saanut?

kaikki karkkimuodossa tullut. 'nuff said.


8. mitä olisit halunnut elämässäsi tehdä, jota et vielä ole tehnyt?

matkustaa ajassa taaksepäin? käydä kuussa? syödä enemmän karkkia ja irkata? voih, tätä kaikkea menetettyä aikaa, hukattua elämää. jos tietäisin, kai olisin tekemässä sitä, enkä postaamassa, gaddämmit.


haastan seksi+väkivaltabloggaajan, kaikki, joilla on paljettiponi sekä ihmiset, joilla on musta vyö ajanhallinnassa.

kuva, kuva, kuva