sunnuntai, 28. marraskuuta 2010

hei kattokaa, ite leivoin.

tämä postaus on omistettu marille, jonka epäuskoinen äänensävy lämmittänee minua vielä muinakin pakkaspäivinä tavalla, johon henkkiksen kokoakryylikaulahuivini ei vain pysty. vaihteluna laifstailpostausteni tyypilliseen ite join -linjaan tehdäänkin tänään hyppäys astetta mummomaisempaan kodinhengetärsuuntaan. varautukaa hämmentymään. hops.


lauantai-illan ninja-aseistuksena taikinavispilähommelit. ja pieni punainen vatkain. (ihan sattumalta tuli muuten mieleen, että suklaataikinaa nuollessa jonkun tosi ahneen tyypin kielilävistys jää yllättävän helposti noihin vatkaimiin jumiin. win.)

yliöveridaimsuklaatorttu, josta on todistettavasti syöty pala.
(noin sekuntia kuvan ottamisen jälkeen tiputin langattoman hiireni keskelle torttua. doublewin.)

epilogi: juo toki leipoessasi reiluhkosti punaviiniglögiä, lähde baariin (juomaan lisää glögiä) unohtaen torttu liedelle kuivahtamaan ja kissojen tallottavaksi ja karvapalloistettavaksi. siis a for effort, tälläkin kertaa. saa kehua.

6 kommenttia:

NinaV kirjoitti...

Hei anteeks kun näin tökerösti huomauttelen, mutta neidillä taitaa olla pöydällä langattoman hiiren lisäksi myös rotta...

mari kirjoitti...

Kiitos tästä! :D Leipomus näyttää ihan syötävältä.. onneks otit kuvan ni mä ehkä uskon. EHKÄ :)

Noora kirjoitti...

Kansan syvät rivit vaativat ohjeen! Mä mahdun vielä ainakin kaksiin farkkuihini, mutta tilanne on korjattav(iss)a.

sanumaria kirjoitti...

Se on synttärirotta siellä pöydällä. Musta tiiti tuntuu että sulta on kadonnut paras terä. Mummopostauksia ja ihkutekstareita. Kävisit mun kanssa baarissa!

Rhia kirjoitti...

Tietysti voitais olettaa että myös kissat arvostaa leivontataitoista emäntää jos piirakka oli karvoitettu ja tassujäljitetty. Kato ei kissatkaan ny ihan minkä tahansa kaakun takia jaksa vaivautua :)

Bemary kirjoitti...

Mää luin, että "laifsfailpostausteni". Liekö toi näköhärö meni kovinkaan kauas totuudesta kummiskaan?