katsokaa, määkin tunnen ihmisiä. ja käyn paikoissa.

perjantaina maailman hämmentävimmät pohojanmaalaaset (huom. todennäköisesti epäonnistunut yritykseni olla viiltävän murretiedostava) saapuivat kylään superhoroilemaan, kuvaamaan ihan lähes kaikkea digijärkkäreillä ja hihittämään ja olemaan vähäsen irstaita. kuten kaikilla todella ässillä aatteellisilla ryhmittymillä, meillä superhoroillakin nimi on huomattavasti todellisuutta pahempi. kesyvosuilla vaan ei ole samaa pahaneteistä kaikua. ja mustat pantterit oli sitäpaitsi jo varattu.

pitää kyllä toisen tamperelaiskesyvosun kanssa yhteisesti todeta, että me ollaan noihin maalaisserkkuihin nähden ihan turhan amatööriasteella. mutta jostainhan se on ihmisen lähdettävä liikkeelle.

niinkun kattokaa nyt, me näytetään tältä.

me:

a-haa-haa-haa, kylläpäs oli railakas kasku, jonka kerroit keskustapuolueen kriisistä. ottaisitko toisen lasin mietoa vedelläjatkettua punssia. (huomatkaa myös puolitekoeläinnahkabyysani epäonnistuneena yrityksenä olla rok.)

ne:

iivil.

ninjaiivil.

illan teeman osaltani tiivistänee riittävästi se, että viime perjantai oli se historiallisesti merkittävä päivä, jolloin minulle selvisi, että on olemassa lakunmakuisia shotteja (oli siellä jokunen bändikin, ja hirmuna hipstereitä. ja tv-toimittaja.). ja se, että rokkiräkälästä voi ostaa lihapullia (sanan laajimmassa merkityksessä, oletan) ja jotain etäisesti perunantapaista. korissa, vieläpä! varsinaista kotiseudun elämysmatkailua. ensi kerralla voisin ehdottomasti lähteä baariin, josta saisi mustikkashotteja ja lättyjä. tai kirsikkavodkaa ja mansikkapehmistä. ah, sokeri ja alkoholi, nuo elämän annoskoostariippuvansuuruiset ilot.