aikuiselta näyttämisen anatomia

koska henkilön reippaan tehokkaasti alkanut (ts. pääsin ihan ulos ovesta asti) kauppareissu keskeytyi johonkin ilmeisen jumalallisen väliintulon aikaansaamaan vedenpaisumuksentyyppiseen rankkasadeilmiöön, tarjoutuu tekosyy tehdä velvollisuudentunnosta hei-olen-vielä-elossa-kuten-myös-tyhmät-juttunikin-nollapostaus. kutsun näitä nollapostauksiksi, koska joku voisi luulla, että asiasisältö jotenkin tiivistyisi näin harvemmin postatessa. voisi siis luulla, mutta joku olisi väärässä. and then some.

e-ni-vei, en ole pahemmin innostunut näyttämään hippimustalaiselta (tai mustalaishipiltä) tai muultakaan supervärikkäältä tänäkään trendisyksynä. edelleen yhtä moninaista pukeutumisvärimaailmaani voi ihailla alla. ainoa, mihin syksyn tuleminen on innostanut, on myssykausi. onneksi on pipot.

oikein mustaa. ja valkoista. rullahuivi on dieselin, btw.

näin kypsään vuosilukuun ehtineenä (yli kolkyt, hei niinku) odotetaan aikuismaisen käytöksen ja elämänhallinnan lisäksi ikäänsopivaa tasaisenvarmaa pukeutumista. itse ajattelin, että raitakalsarit, aktivistitakki ja maiharit ovat juuri sellaisia. uskottavuus, ydinperhe ja kokoomuspuolueen verouudistus, nämä huutanevat. tai siis toteavat. aikuiset eivät huuda (aikuiset myös epäilemättä ottavat peilin kautta kuvia itsestään loistavalla käsi-kamera-koordinaatiolla intternettiin ja kirjoittavat niistä virkkeen jos toisenkin).




oikeasti näytän vähän ("vähän") amnesty-animalia-suojelkaa-merimakkaroita-whateva-anna-rahaa-yhdistyksen feissarilta. tai näyttäisin ilman luonnottomia muoviripsiäni (salaa toivon, että nuo on taiteltu jonkun uhanalaisen perhoslajikkeen jaloista) ja revitty-mansikin-selkänahasta-laukkuani.

jaha. sade ois förbi. lähden ruokakauppaan. ostamaan jotain oikein käsittämättömän aikuismaista. kuten rasvatonta ruoansulatusvaikutteista tehoviiliä. ja jotain todella makrobioottista. ja antibioottista. ihan kaikkea bioottista.