mielipidekirjoittamista muotibloggareille ja muille neideille

kohdataan tytöt faktat: muotibloggareina argumentointi, analysointi ja loogiset ajatusketjut eivät ole leipälajejamme. ja miksi olisikaan, kun maailmassa on niin paljon kivoja leggingsejä, joita kuvata itselaukaisimella kaihoisasti horisonttiin tuijotellen.

toisinaan sitä kuitenkin erehdytään pois mukavuusalueelta ja tehdään se suurin mahdollinen virhe (riitelevien printtikuosien ohella, toki): yksinäinen mielipidepostaus pirtsakoiden polyvore-kenkäkollaasien keskelle. kynnys sen kirjoittamiseen on ehkä liiankin alhainen. kaikkihan osaavat kirjoittaa ja bloggareinahan tässä ollaan varsinaisia sanataiteen mestareita, vai mitä? wrong. välillä näkeekin raapustuksia, joiden perusteella ymmärtää, miksi meidän euro on todellakin vain sen 80 senttiä. tästä ei kuitenkaan pidä suoriltakäsin lannistua. uskon, että pitkällisen harjaannuttamisen tuloksena pystymme jonain päivänä venymään ehkä jopa 85 tai 90 senttiin asti.

mielipidepostaus gone wrong on kuin verinen väkivaltarikoksen uhri. koko ajan etoo, mutta katsetta ei voi kääntää poiskaan. ja voi hitto, kun mielipidepostaus menee vikaan, se menee todella, todella pahasti vikaan. lähtökohdat ovat väärät jo alkumetreillä: asiaan hypätään pohjustamatta, oma mielipide esitetään ainoana totuutena, muut argumentit viitataan kintaalla esim. good ol' kateus-kortilla. sama alaspäinsyöksyvä spiraali jatkuu koko kirjoituksen ajan aina latteaan loppukaneettin asti, saavuttaen surkean lakipisteensä postauksen aikaansaamissa verenhimoisissa kommenttisodissa.

tässäpä siis muutama näpsäkkä pikku pointteri, joilla ehkä vältät ne pahimmat sudenkuopat.

konteksti - get one. konteksti on vähän kuin musta. se sopii kaikkien kanssa ja korostaa postauksesi tarkoitusta (ks. pointti). on hyvä pohjustaa lukijoillesi hiukan, mistä haluat puhua tai miksi ja mistä lähtökohdista tekstisi kirjoitat, ennen kuin tuot raivoavasti maailmankaikkeuden epäkohdat ja suoranaisen pahuuden esille. vähän niinkuin lauluissa on muutakin kuin kertosäe ja vitsiä kertoessa on hyvä kertoa muutakin kuin se pelkkä punchline.

pointti - tämä ei ole mikään tarunhohtoinen ja siivekäs kaukaisesti siintävä haavekuva, kuten halvat parikat, vaan ihan täyttä totta. jokaisessa mielipidekirjoituksessa tulisi tällainen olla, mieluummin selkeäkin vielä. vaikka tarkoitukseton jorinakin on välillä hupaisaa (ks. tämä postaus), mielipidepostaus ilman pointtia on kuin louboutinit ilman punaisia pohjia. eli tunnistamatonta crappia.

perustelut - tarkoitustasi tukevia tosiasioita. huomaa, että tämä on hyvinkin eri asia kuin pointti tai sen toistaminen eri sanakääntein, useaan otteeseen, isoilla kirjaimilla tai kovaan ääneen. "kaikkihan tietävät" ei ole perustelu, ellei kyse ole gina tricot'n laadusta tai muusta yleistietoon verrattavasta. myös asiat, jotka olet kuullut äidiltäsi, ala-asteen uskonnonopettajaltasi tai siltä mukavalta sedältä "ilmaista karkkia" -pakettiautossa saattavat joskus osoittautua vääriksi. muista siis lähdekritiikki ja se, että joulupukkiakaan ei ole olemassa.

mun oma sisäinen maailma - tiedän, että tämä tulee järkytyksenä, mutta sinun kokemuksesi eivät välttämättä vastaa tilastollisesti merkittävää otosta siitä paljon puhutusta oikeasta maailmasta (siis se, joka on pääsi _ulkopuolella_). eli siitä, jossa myös blogisi lukijat yleensä elävät. ja toisaalta, vaikka yläasteen opettajasi kehuikin riipaisevaa ainettasi "päiväni ruskeana koirana" poikkeuksellisen hyväksi tasollesi, se ei tarkoita, että tasosi olisi poikkeuksellisen korkea myös sen sisäisen maailmasi ulkopuolella. suhteuta, saatana.

kato äiti, sarkasmi! - etene varoen. jos hymiöit, teet tämän todennäköisesti väärin. jos joudut erikseen kertomaan, että olet sarkastinen tai että sinulla on, luoja paratkoon, "erikoinen huumorintaju" (tai vielä pahempaa, huumorintaju, jota kukaan ei tajua), teet tämän hyvin todennäköisesti väärin. ja miksi ylipäätään kirjoittaa julkisesti humoristisia juttuja, joista jo etukäteen tiedät, että kukaan muu ei niitä tule tajuamaan? siis muustakin kuin silkasta masokismista (peukut toki sille, visioinkin aina kaikki epähauskat huumoripostaukset varsin piukoissa kokonahka-asuissa kirjoitetuiksi)? sarkasmi ei ole tekosyy kirjoittaa huonosti tai perustella löyhästi. jos teet näin, ne oikeasti sarkastiset ihmiset tulevat uniisi kostamaan.

muillakin on (väärä) mielipide - ihan oikeastiko halusit vain suurta viisauttasi ihailevasti myötäileviä kommentteja? vai ajattelitko infantiilin pseudo-intellektuellilla tekstinpätkälläsi ja muutamalla mukaan väkisinahdetulla sivistyssanalla vakuuttavasi kaikki toista mieltä olevat kerrasta? etenkin jos kirjoitat postauksesi tyyliin "miksi kaikki aina *joku hengittämistä vastaava juttu*", voisi olettaa, että edes yksi niistä kaikista kertoo sen sinulle. varaudu henkisesti kiperiin kommentteihin esimerkiksi pisteliäiltä teekkareilta ja nenäkkäiltä journalistiopiskelijoilta.


nyt ehkä mietit, että kuka kuoli ja teki minusta asiakirjoittamisen kuningattaren? ja että millä ihmeen meriiteillä minä neuvon kenellekään mitään kirjoittamisesta. no kuulepa, voin kertoa, että en millään. en sitten yhtään millään. mutta se on kuule too late, luit jo. eli kuten jo ah-niin-monena muunakin kertana tässä blogissa, sucks to be you.

ps. voitko samalla klikata tuolta tilaa-nappia ja lähettää mulle lakua