ilkeä pikku-tiiti ja muutama kohteliaampi blogitar käsityömaassa

pukkauduin eilen illalla tampesterilaisblogistien vanavedessä pullastamaan kangasalalle (vai onko se nyt -alle. en välitä, hähää.). se oli joku käsityöpirtti, -navetta tai -heinävaja. olen liian lahopäinen muistamaan ja liian laiska googlettamaan. rhia ehkä voinee täydentää paikan nimen.

oma vaatetus näytti tältä. koska otin kävelemisen huomioon kohtalaisen järkevällä kenkävalinnalla, keksin tehdä liikkumiseni hankalaksi kynähameella. onneksi siellä oli paljon portaita, että pääsin kaakertamaan ankkamaisesti riittävän usein. clever girl.


oma asenteenihan oli kypsän aikuismaisesti vanha kunnon point-n-laugh muiden keskittyessä hieman rakentavampaan ihasteluun. vaikka tilpehööriä oli ties sun mitä (ja osa, puoliväkisin myönnettäköön, jopa ihan hienoja jonkun ihan toisen kotiin) niin oli siellä kaikenlaista ihan täysin käsittämätöntäkin väkerrystä joukossa. kuten laatikoittan erilaisia muovi-kipsi-teko-hedelmiä, -leipiä, ja -leivoksia. olipa keinomateriaalista joku vääntänyt hämmentävän elävänoloisia mansikanpuolikkaita ja appelsiiniviipaleitakin. tai niitä oikeankokoisia pajustapunottua elefantteja, hirviä ja pterodaktyylejä. joka kodin perustarvike, indeed. ei voi kun ihmetellä ihmismielen perustavanlaatuista ja etenkin loputonta kekseliäisyyttä tällaisissa asioissa syöpälääkkeen sijaan.

mut panama-hatut ja oopperakiikarit, ne on aina tyylikkäitä. ja ne hinnat. ihan kaikessa oli myös maalaisromanttinen hintalappu.

vaikka rustiikkinen maalaisromantiikka menneiden aikojen söpöstelyfiiliksellä voisi pienissä määrin ollakin ihan sievää, ainakin omalla kohdalla kaikki se herttaisen rosoinen röyhelömäärä yhdessä paikkassa purkautui lähinnä hihityksenä. mielikuva oli (kuten hansu mahtavasti asian eräässä röyhelökkäistä vajoista ilmaisi), että söpöys on käynyt täällä ja oksentanut.

esimerkkiä överisöpöydestä esimerkiksi tässä (huomatkaa hintalaput ihan just kaikessa). tyynyjä luulisi ainakin olevan riittävästi. jos pitsihörhellys ei äklötä tarpeeksi, sängyn alta pukkaa kärppänä vielä pajukorillinen pastellinsävyisiä sydänkehyksiä.


maanalainen pupuarmeija valmistautuu maailmanvalloitukseen. chaaaaarge! kannattaa ensi kerralla siis vilkaista sinne kermakkoon ennen kaatamista. ei ole pieni ihminen turvassa missään, ei.


ihan isänsä näköinen.


tässä kohtaa lienee somistajallakin napsahtanut. tai sitten tuijotuskalaa mansikoilla picnic-korista on mannerranskalaisen keittiön uusimpia tuulahduksia. mitäs minä tiedän.


pulla oli kuitenkin hyvää ja oravat söpöjä. niistä ei ole kuvaa. miksi ikuistaa mitään positiivista.

mukana retkueella siis olivat mää (ite eka.) ja sen (pikkaisen) paremminkäyttäytyneen osion porukasta muodostivat (ja jos nyt unohdan jonkun, ks. ensimmäisen kappaleen viimeinen lause): rhia, hansu, peppis, maria, molly moll, rieppa ja noora. heidän blogeistaan saattaa löytyä myös kuvia muista ihmisistä, joihin oma pikku kameranreppanani ei kyennyt.