superkiinnostava päivänvaatetus-täydennys

ja koska keli ei ollut vielä ihan tuskakenkäkelpoinen (eikä sunnuntaipäivälle löytynyt blogikuvia parempaa tekosyytä niitä käyttää. mun pitää ehkä hommata se glamoröösimpi elämä. tai ehkä mielikuvitusta ja täydellinen itsekritiikittömyys.) laitetaan vielä se varsinainen vaatetuskin. viime vuonna hankittu ellos-liivimekko oli aikaansa edellä ja sisältää olkatoppaukset.

mekko: ellos //dress

saapakset: bronx //boots

huivi: h&m //scarf

tai oikeasti halusin vaan varmistaa, että olettehan kaikki nyt ihan varmasti huomanneet kuinka peri-ihkut noi mun otk-saapakset oikein ovatkaan?

toisen roosa on toisen arseenvärinen

ja kullanvärinenkin vielä. eli kulutusjuhlahenkistä kenkäpornoa (sana, josta tulee aina mieleen tämä) henkkamaukalta käytännöllisten talvikenkien muodossa.












ainakin ensimmäisillä kävely lienee sellaista tuskaa, että minut tullaan todennäköisesti näkemään ne jalassa vain joko hyvin paikallaan tai etenemässä todella, todella hitaasti tuskasta kiljuen. kakkosissa vaikuttaisi olevan mukana myös se varsin yliarvostettu kävelyominaisuus, joten ne jalassa liikun hieman nopeammin. ja ehkä laulan herreysiä. ääneen.

neiti itsehillinnän perjantai-ilta

jos hypoteettisen henkilön synttäripäivä osuu keskiviikolle, on sitä velvollinen juhlistamaan sekä etu- että jälkikäteen, eikö? kai tästä on olemassa joku pakkosanktioin valvottu säädöskin. kuvamateriaaliksi etukäteisjuhlistuksesta tarjoillaan teromman puoliskon kännykkäkameraan taltioitu hypoteettisen henkilön varsin onnellinen ja leveä hymy kahden jälkkärin (suklaakakkua ja créme brûléeta) ja ehkä viinipullon takaa.






ja toki erityisterveisiä myös sille varsiin laajalle (ja ehkä hieman yllättävänkinsisältöiselle) joukolle ihmisiä, joiden elämää päätin yön pimeinä tunteina sulostuttaa tekstiviesteilläni. toki epäilen, että esim. vr:n paikanvarauspalvelu ei tätä blogia lue.

revenge of joustosametti

hah, enpähän olisi tätäkään uniani toistuvan murhaavasti piinaavien ysäritraumojeni perusteella ihan heti uskonut.

mekko: 2nd hand (betsey johnson, ebay) //dress

saapakset: bronx //boots

oi kyllä, se on sitä itseään: minimekollinen violetinpunaista venyvää ja paukkuvaa joustosamettia. oh, the horror. vaikka kaikki ovatkin siinä luulossa, että kyseinen materiaali-väri-yhdistelmä on varattu pyhin lupauksin ja pakanallisin riitein hugh hefnerin aamutakille tai halpatuotantoisten scifi-sarjojen tiedotusupseeri-lääkintävoimistelija-kiintiönais-univormuihin ja ace of base fan club of polandille, asia ei siis luonnollisestikaan ole niin. ja vaikka olisikin, puolustuksekseni sanottakoon, että näitä sai kesällä ebaystä superhalvalla (hmm... miksiköhän). niin ja se, että olen.. mikäs se nyt olikaan... ai niin, tosi ahne.

kuinka saada ystäviä ja vaikutusvaltaa (blogilistalla)

usein näkee varsin ikävän yleisluontoisia ja vaikeasti noudatettavia ohjeita siitä, kuinka voi kasvattaa bloginsa lukijamääriä. ajattelinkin antaa hieman konkreettisempia neuvoja, jotta kenenkään mahtijutut eivät jäisi ainakaan osaamisen tai yrittämisen puutteen takia lukematta.

kirjoita luovasti, maxxximoi googlehitit.
älä mieti, mitä haluat sanoa tai mikä sopii aiheeseen, mieti mitä ihmiset haluavat googlettaa. esim. "jauheliha tarjouksessa ja ilmaista viinaa" iskenee mahdollisimmaan suureen kohderyhmään. alatyyliin voit myös aina luottaa.

ole huonompi kuin kaikki muut.
äiti, mitä on myötähäpeä? kirjoita tuskaisen huonosti ja ota kuvia, joista ei voi olla varma oliko tarkoituskin kuvata rakeista mössöä. kerro henkilökohtaisista vaivoistasi estoitta, erityisesti korostaen sanoja limakalvo ja hilseinen pälvikalju ja loiseläinperäinen kutiava ihottuma. samassa lauseessa. vihaa työtäsi (jos sitä edes on), ahdistu ulkonäköästäsi (kenenkään rasvaprosentti ei ole nolla, aina voi pyrkiä alemmas!) ja lukemattomista muista asioista. kulman takana on aina uusi angsti. ahdistu siitä, että olet tosi ahdistunut. jos innostut jostain, varmista että sen toteutuminen on yhtä todennäköistä kuin tekstiesi oikeinpilkutus. anna lukijoillesi mahdollisuus tuntea itsensä onnistujiksi! (joojoo, tunnusta pois, sinäkin luet näitä.)

ole parempi kuin kaikki muut.
ihmiset tarvitsevat paitsi roolimalleja ja soihdunkantajia, myös blogeja, joissa he voivat vapaasti purkaa aggressioitaan ja pettymystään omaan epäonnistuneeseen elämäänsä. ja mikäs se parempi kohde kuin joku etuoikeutettu myöhäisteini-ikäinen ökyporvari. kuvaat digijärkkärilläsi (sponssi, hei!) jugend-talon hintaisen päivän vaatekertasi blogiin. lisäjännitystä herätät sillä, kun kerrot saaneesi designer-kampetta yllärinä ihan ilmaiseksi ja nyt sinulta säästyikin tonni käytettäväksi paperihattuihin ja yhteen tosi värikkääseen kolikkokukkaroon. tärkeintä tässä on, ettet tiedosta asemaasi. kerrot perireilusti shampanjanmaisteluvinkkejä ja sen, missä saa miumiu-laukullesi parhaan kuivapesun ja talkin. parhaassa tapauksessa isi maksaa, tai ehkä jopa vielä parempaa, sinulle vain maksetaan palkkaa koska olet todella cool.

ole kuin kaikki muut.
ihanaa, vihdoinkin joku, johon voin samaistua.

päivitä useasti.
joojoo, kaikkihan tämän tietävät, mutta kertooko kukaan, että miten? no minäpä kerron. koska, let's face it, harvalla riittää asiaa tai vaatetta edes siihen yhteen postaukseen päivässä, avain onneen onkin kahdessa sanassa: kollaasit ja youtube-postaukset. edelliseen riittää tekstiksi katsokaa kuinka ihania! ja sitten vaan tehtailet noita muutama kymmenen joku ilta polyvorella. ja mikä kätevintä, sulla on kuitenkin aina niissä ne ihan samanlaiset vaatteet, joten parinkymmenen jälkeen voit siirtyä kierrättämään niitä alusta. youtubella taas on katsotuimmat -lista, joka käytännössä tekee työn puolestasi. tekstiksi käy vaikka "oli ihan pakko linkata tää teillekin". kolmas avain onneen: kolmen minuutin välein ajastetut postaukset.

ei kysyvä listalta eksy.
päätä jokainen postauksesi kysymykseen! mitäs sinulle tänään kuuluu? mikä oli sun äitis tyttönimi? pidättekö tekin parsakaalista? like you care, mutta saatpahan kommentteja. ja ihmiset rakastavat osallistumista ja palaavat taatusti takaisin aina uudestaan ja uudestaan lukemaan muidenkin täysin vieraiden ihmisten koukuttavat kommentit. parsakaalista.

nimeä viisaasti, maxxximoi googlehitit osa 2.
älä aliarvioi googlen kuvahaunkaan valtaa. nimeä siis myös kuvasi älykkäästi, esim. kissakuviin löytynee monta varsin mielikuvituksekasta eufemismia, joilla houkutella englanninkielentaitoista googlettajaa. alatyyli palkitsee täälläkin. lisäplussana kuvasi saattaa päätyä jollekin pienelle ja sympaattiselle fetissisivustolle setien, tätien ja jotain-en-oikein-tiedä-mitä-siltä-väliltä-ihmisten ihailtavaksi.

yksi kuva kertoo enemmän kuin tuhat sanaa.
715517. tarvitseeko tähän enempää sanoa?

linkkaa, haasta, palkitse.
siis niitä suosittuja blogeja. joka kerta, kun joku nappaa syöt... haasteesi vaikka vaan säälistä saat blogisi nimen näkyviin siihen turhan lässytyksen rinnalle. ja jos olet tosi ovela, voit keksiä myös palkintoja itse ja laittaa niitä jakoon tasaisin väliajoin.

kommentoi. aina.
"hei, kiva blogi sulla" ja linkki omaan blogiisi joka päivä parissakymmenessä top-listan blogissa esim. kuukauden ajan tuonee pointtisi (ja sinut) riittävästi esille. tai voit vetää ns. davidit ja kommentoida vain enigmaattisesti "marvelous".

hei, kiva blogi mulla. tykkäänköhän mä parsakaalista? splendid.

että itseäsi saat syyttää.

mitäs otat kuviasi kissanhiekkalaatikon vieressä.



tällä kertaa siis ah-niin-mielikuvituksekkaan kokomustassa vaatetuksessa mukana myös väripilkkuna ja varsinaisena jujuna vuodenaikaan nähden trendikäs valkoinen turkisasuste (tai sen peräosasto). joka muuten näyttää mätsäävän näppärästi myös mun omaan pääväriin.

hiussulkahärpäkeriemu ja sananvapautusrintama

tänään pyörähdin rhian ja kumppaneiden silmiriemu -putiikin avajaisissa (joko saa olla tyhmä, ja kysyä, että mitä hittoa tuo nimi tarkoittaa? liittyykö se jotenkin silmiin tai silmukoihin? ja jos liittyy, niin miksi ne on niin riemukkaita?) paikalla vintage-karvahattuja mallailemassa (ja luonnollisesti itseään ja toisiaan tiuhaan tahtiin kuvailemassa) nähtiin myös muutama muu tampesterilaisbloggari.

rhia, noora, molly moll ja jenna

vaikka en tahdokaan tässä sensaatiohakuisesti lähteä nimeämään nimiä, joku oli kuulemma kontannut lattialla jo alkuillasta ja puhetta oli myös kiihkeistä (vai oliko se villeistä, unohdin) rakastajista ja vapaasta seksistä. alas, no kääpiöporno, joten lähdin ajoissa. kotiutin kuitenkin rhian blogissa (jossa se myös jotenkin oudosti näkyi huomattavasti paremmin valokuvattuna, vaikka olenkin itsensäkuvaaja jumalan armosta) ihastelemani sulkapitsihärpäkkeen.

hiushärpäke: evil dressmaker //featherthingy

kuva: paras (ja käytän termiä varsin löyhästi) ette-voi-edes-kuvitella-kuinka-monesta

päätin ulkoiluttaa ihkupitsikoruani. se näyttääkin juuri siltä, että se kuuluu tilaisuuksiin, joissa on kuoharitarjoilu.





tyttö korun sisällä näyttää tänään näemmä erityisen väsähtäneelta ja vihaiselta (riittää se itsekehu). kun toisaalla vapautetaan voimanaismaisesti sitä läski-sanaa, mä voisin antaa yhteiskunnallisen panokseni ja ryhtyä taistelemaan vaikka "väsähtäneen ja vähän vittumaisen kurpan" puolesta. oh well, myrtyneisyys on vaan viileetä. ja väsähtäneisyyskin kertoo vaan dekadentin boheemista elämästäni. eli siitä, että olen valvonut arki-iltana yli yhteentoista.

maanantai, värihame ja mauri

maanantait, vähänkö ne on aina yhtä hymyä. toisaalta, onpahan ensimmäinen edes vähän värikäs vaatekappale sitten ties sun koska (jäkäjäkä, sininen yhtäkuin värikäs). vaikkakin myös ehkä ihan täsmälleen se sama "värikäs" vaate kuin edelliselläkin kerralla. ja pakollinen nahkarusettivyöviritys, jonka olin hukann... arkistoinut jostain syystä pyykkikoriin.

hame: h&m //skirt
saapakset: vagabond //boots

mitenkään muuten päättymättömään väsymykseeni liittymättä. haluaisikohan kukaan ottaa todella, todella viattoman suloista karvapalloa kotiinsa?

jos nyt jotain negatiivisia puolia pitää ihan väkipakolla ja vaivalla kaivaa, niin karvakasalla on ehkä tapana yön ja aamuyön pimeimpinä ja hiljaisimpina tunteina ihan hiukkasen raapia makuuhuoneen ovea sekä mouruta kuin parhaillaan raateluhampaisten piraijojen elävältä syömä muoruamisjuttu. ihan uskomattoman lannistumattomasti ja kauan, muuten. ja muutama karvakin saattaa toisinaan irrota, ehkä. eli jos olet etsinyt mustiin vaatteisiisi "sitä juttua", se saattaisi löytyä juuri tästä. eli mites ois?

(no ei oikeesti.)

sonia rykiel ja ruotsin sedät

hihii, seuraa täysin tapojeni vastaisesti melkein muotiblogigenreen sopiva hehkutus-ihkutus-postaus. ahneet silmäni stalkkasivat sonia rykiel for h&m -kuvia uudesta ellestä. jos jimmyt eivät varsinaisesti nostattaneet liekkeihin, seuraava henkkamaukan designer-yhteistyö näyttäisi huomattavasti paremmalta (ja mikä parasta, saapuu kauppoihin jo melkein heti, eli joulukuun viides). tietääkö joku, onko näitä nyt tulossa tänne maallekin asti?

ihan arseenväristä, pikkaisen mummomaista parhautta. ja toki noita oli mustinakin, mutta hitto, kun on pitkä aika, että olen saanut mainita mitään arseväreistä.

kuva

semijuhlallinen taaksepäinkatselmus

koska blogissani on juuri rapsakasti ylitetty tuo puolimaaginen viidensadan postauksen haamuraja, ajattelin ronskisti käyttää tätä tekosyynä luoda pienen, mutta sitäkin itseriittoisemman, katsauksen menneisyyteen (no ok, oikeasti vaan tykkään lueskella omia juttujani) ja siihen mihin hittoon olen kaiken bloggausaikani käyttänyt. ja let's face it, mitäs parempaakaan tekemistä mulla olisi tässä väistämättä lähestyvää maanantaiaamua kammoksuessa. eli luvassa on pieni (tai keskisuuri) retrospektiivi, if you will.

yleensähän näissä katsellaan vanhoja vaatteita, ja pohditaan oman tyylin kehittymistä parempaan ja kasvamista ihmisenä, kuluttajana ja sitä kautta tiedostavana ja vaikuttavana osana yhteiskuntaa. mutta ei hemmetti, koska omalla kohdallani minkään edellisen toteutuminen on ns. snowball's chance in hell ja enhän mä nyt muutenkaan jaksa noita omia sumuisia minikuvia analysoida, niin tsekataankin siis whinet, nillitykset ja muut randomit listaukset sieltä lameass-kuvien ympäriltä.

ja jos joukosta löytyy tuoreempia lukijoita, tästä saattaa löytyä selvitystä myös siihen, miksi tästä blogista löytyy ehkä hivenen keskimääräistä muotiblogia enemmän juttuja supersankareista, haarniskoista ja pyramideista. ja arseväreistä ja poneista joilla on letitettävä otsatukka. sekä tottakai lakukaivoksista, karkista ja etenkin sen syömisestä.

ainakin olen blogihistoriani aikana kiitettävästi käyttänyt kaikki pienimmätkin mahdolliset tilaisuudet kertoa itsestäni kaikennäköistä suunnattoman nerokasta.

lisäksi pimeistä arkistoista löytyy muutama syy, miksi et todennäköisesti kuulu blogini lukijakuntaan, jos olet sport-lehden tai suomen ellen toimituksesta, marttakerholainen tai onnellisesti maalainen. olet olet-mitä-syöt-gillian tai courtney thorne-smith. teet elloksella webbi-mainontaa tai keksit vaatekaupoille nerokkaita nimiä. sekä se, miksi olen ylpeästi hakutulosten ensimmäisellä sivulla, kun googletetaan kääpiöpornoa.